Kuukausi: tammikuu 2016

Posted on

Antaessaan saa

omenoitaAntakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan. Luuk.6:38.

Yksi siunauksista, joita voimme saada, on antamisen siunaus. Kun opettelemme antamaan sekä säännöllisesti että silloin, kun tarve vaatii, me samalla luomme ympärillemme taloudellisen turvallisuuden vyöhykettä. Jumala ei unohda meitä, kun meidät yllättää puute. Yleensä puute ei yllätä. Jos joudumme vaikka työttömiksi, leipä voi kaventua oleellisesti, mutta elanto kuitenkin riittää.

Antamisessa ei ratkaise lahjan suuruus, vaan antajan mielenlaatu. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. 2.Kor.9:7. Kymmenykset? Joo, hyvä ajatus, mutta ei ollenkaan pakko. Kymmenykset eivät ole Vanhan liiton lakia, kuten jotkut väittävät, vaan kymmenykset aloitti uskon isä Aabraham jo ennen lakia. Hän antoi ne Melkisedekille, joka on Kristuksen esikuva. Kymmenykset on myös Uuden liiton uskovalle hyvin käytännöllinen tapa mitoittaa antamista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen noudattakoon omantuntonsa ääntä. Kuten luimme, Raamatun suositus on ”runsas mitta”.

Erikseen on sitten se antaminen, joka tapahtuu erityisestä Hengen kehotuksesta. Aika ajoin saatamme joutua tilanteeseen, jossa koemme jonkin tarpeen, kuten ihmisten hädän, nousevan niin sydämelle, että emme millään voi ohittaa sitä. Tunnemme huonoa omaatuntoa, jos emme anna. Silloin on hyvä muistaa uskon periaate: Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.

Rohkaisen siis sinua harjoittamaan määrätietoista antamista, säännöllistä ja runsasta varojesi jakamista köyhien hyväksi ja Jumalan valtakunnan tarpeisiin. Lähtökohta tässä on aina se, että sinulla on annettavaa. Tyhjästä ei tarvitse antaa, puutteesta ei ole velvoitusta jakaa. Yleensä meillä kuitenkin on jaettavaa. Jos meillä ei ole rahaa, voimme antaa ehjiä vaatteita, voimme olla vieraanvaraisia, voimme antaa aikaamme ja osaamistamme, käyttää kokemustamme toisten hyväksi. Antamisen ja palvelemisen mahdollisuuksia on monia. Kun näin teemme, silloin toteutuu sana:

Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:19.

Posted on

Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot

talviaurinkoSitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani. Matt.8:13.

Yksinkertainen totuus, mutta vaikea soveltaa käytäntöön. Jostakin syystä ihmisen mieli on taipuvainen pessimismiin: ”ei tästä mitään tule”, ”minun tuurillani käy aina huonosti”, ”minulle ei koskaan tapahdu mitään hyvää” jne. Emme jaksa uskoa, että Jumala toimisi meidän hyväksemme. Usko ihmeisiin olisi ihme sinänsä. Elämä on kova kouluttaja. Kaikenlaiset kolhut ja takaiskut opettavat meitä olemaan toivomatta liikoja. Mutta juuri siinä usko tulee avuksemme. Juuri elämän vastoinkäymiset ajavat meitä Jumalan luo pyytämään ihmeitä. Juuri se antaa meille voimaa jatkaa, että on jotakin toivoa sentään – rukouksen mahdollisuus!

Elämä onneksi kouluttaa myös uskomaan: aurinko nousee joka aamu, pilvisen päivän jälkeen tulee aina aurinkoisiakin päiviä, sateen harmaus kääntyy varmuudella vielä auringonpaisteeksi, kaamos väistyy vielä kevään tullen, taloudellisten huolien ei tarvitse olla elinikäisiä, ilman elämänkumppania tuskin tarvitsee elää minunkaan – vielä Jumalan armo tavoittaa minutkin. Mutta uskovina voimme kouluttaa itseämme tietoisesti siihen, että ajattelemme myönteisesti. Voimme opetella olemaan kiitollisia Jumalalle ja siinä oppimaan, että kiitosaiheita on varattuna myös tulevaisuuttamme varten. Voimme opetella näkemään Jumalan taivaan Isänä, joka huolehtii, on hyvä, on lempeä ja rakastava ja antaa meille kaiken muunkin, kun kerran on antanut Poikansa meidän puolestamme.

Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Room.8:32.

Vaikka nyt olemme jotakin vailla, vaikka tunnemme puutteemme kipuna, vaikka elämä on tuskaa täynnä, voimme silti odottaa Herraa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. Ps.27:14 KR33.