Kuukausi: tammikuu 2016

Posted on

Jumalan pelastavan armon kohtaaminen

varpunen”…tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” Ap.t.4:10-12.

Jos sinua kutsutaan Jumalan valtakuntaan, ei sinua pyydetä kääntymään kristinuskon kannattajaksi, vaan tulemaan Jeesuksen tykö. Minä sain tämän kokea aikoinaan tammikuun 9.päivänä. Olin ollut herätyksessä kauan, itse asiassa vuosia. Sinä aikana kiinnostuin hengellisistä asioista ja se kiinnostus johti minut lukemaan Raamattua. Jumalan sanasta nousi etualalle kysymykset Luojasta. Onko Jumala luonut maailman ja niin muodoin myös ihmisen? Onko hän antanut meille Jumalan sanan, jotta oppisimme tuntemaan hänet? Raamattu tuntui vastaavan koko ajan ”kyllä”. Jumala tuntui myös ohjaavan historiaa ja kertovan asioita etukäteen profeetallisen sanansa kautta.

Entä tämä puhe ”pelastuksesta”? Olemmeko tosiaan matkalla kadotukseen, jos emme ”tule uskoon”? Välittääkö Jumala minusta pienestä ihmisestä niin paljon, että huomioisi jotenkin minut henkilökohtaisesti? Eräässä vaikeassa asiassa käännyin Jumalan puoleen ja pyysin, että hän auttaisi minua. Oikeastaan Jumala itse neuvoi minua niin tekemään, sillä luin Raamatusta tällaisen ohjeen: Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni. 5.Moos.1:17.

Jumala auttoi minua. Huomasin, että hän välitti minusta ja kuuli rukoukseni. Hän siis oli se, joksi hän oli itsensä kuvannut Raamatussa. Hän oli elävä ja todellinen. Hän pyrki vuorovaikutukseen kanssani. Kun pääsin tällä tavalla eteenpäin Jumalan etsimisessä, päädyin siihen, että minun tulisi tehdä oma osuuteni, jotta saisin välit kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Minulla oli välit poikki siskon kanssa. Pyysin häneltä anteeksi ja välit tulivat paremmiksi. Jumalan kanssa kesti kuitenkin kauemmin saada selvyys, mitä hän minulta odotti. Olin herätyksessä vuosia. Halusin palvella Herraa, tein siihen suuntaan lupauksiakin, mutta kesti kauan ennen kuin tajusin tehdä lopullisen ratkaisun. Se lopullinen päätös lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta tuli tehdyksi ruokatunnilla eräänä maanantaina 9. päivänä tammikuuta.

Toivon, että tämä rohkaisee sinuakin, joka olet ehkä vielä etsijän paikalla. Kyselet, mitä Jumala tahtoo. Haluat uskoa Jumalaan ja palvella Herraa, mutta jotenkin asia vielä roikkuu ilmassa. Ikävöit Jumalan ilmestymistä, rukoilet ja pyydät apua. Olet oikealla tiellä. Aikanaan Jumala vastaa. Olet herätyksessä eikä sinun tarvitse hätäillä. On parempi, että hengellinen raskautesi ei mene kesken. Lue sanaa, rukoile Herraa, opi tuntemaan hänet kaikilla teilläsi. Ja kun hetki lyö, ole valmis. Hän voi nimittäin tulla jonakin kauniina päivänä luoksesi ja sanoa ”Seuraa minua!”. Hän tekee sen, kun näkee, että sinun sydämesi on kokonaiseen antautumiseen valmis.

Posted on

Vanhurskauden seppele odottaa

maalissaJuoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme… Hepr.12:1.

Normaali hengellinen syntymä on hyvä startti uuden elämän matkalle. Sen elementit ovat parannus, uudestisyntyminen, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Monet aloittavatkin uskon tien vaeltamisen ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan”. Mutta on myös niitä, jotka tulevat uskoon jo lapsena eivätkä edes tiedä sanoa päivää, jolloin ovat uskoon tulleet. He kokevat kuitenkin olevansa uskossa ja haluavansa seurata Herraa. Kumpi ryhmä sitten selviää maaliviivalle?

Kilpailun lopputulos ei riipu startista. Se mitä tapahtuu maaliviivalla ratkaisee. On tärkeää juosta kilpailu loppuun eikä jättää sitä kesken. Raamatun mukaan kuitenkin uskon tielle kutsutuista ja sille lähteneistä vain 25% selviää maaliin. Mistä tiedän tämän? Kylväjävertauksesta, jossa vain neljäsosa uuden elämän siemenistä tuotti satoa.

Sielunvihollinen ei paljon välitä, minkälaisia juhlia pidät, kun lähdet elämän tielle. Saat rauhassa nauttia uuden elämän suomasta ilosta. Mutta kun aikaa kuluu, paholainen ryhtyy pitkäjänteisiin hankkeisiin estääkseen sinua pääsemästä maaliin. Mitä lähempänä olet maaliviivaa, sitä myrkyllisempää, sitä leppymättömämpää ja raivokkaampaa on hänen vastarintansa. Tällä kilparadalla on eniten kaatuneita viimeisellä kierroksella. On monia, jotka ovat nuorella iällä antaneet elämänsä Jeesukselle ja nyt, kun ikää on kertynyt ja ollaan jo reilusti viidenkympin paremmalla puolella, on elämään tullut kompastelua – alkoholin käyttöä, avioero, maailmaan rakastumista – ja sitten tätä uskosta luopumista vielä koristeellaan jollakin uskonnollisella kuorrutuksella, kristillisen elämän maneerit kun osataan niin hyvin. Se on surullista. Epäonnistuminen avioliitossa, yrittämisessä tai missä tahansa muussa asiassa on mahdollista myös uskovan kohdalla, mutta on eri asia epäonnistua kuin luopua uskosta.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet ollut uskossa jo pitkään ja sinnikkäästi jatkat. Olet joutunut kokemaan sielunvihollisen kaikki juonet ja olet alkanut väsyä. Et ymmärrä, miksi sinun osasi on kokea niin kovia. Olet joutunut seurakunnan ihmisten ja jopa omien läheistesi hylkäämäksi. Olet saanut huomata, kuinka katoavaa on maine ja kunnia. Ilman omaa syytäsi olet joutunut kaikenlaisen syyttelyn ja parjauksen kohteeksi. On aikoja, jolloin Jumalakin tuntuu hyljänneen. Olet yksin ja taistelet, mutta koet olevasi alakynnessä.

Kuule siis, sinä Jumalalle rakas: maali lähestyy, voitto on käden ulottuvilla. Elämän kruunu ja voiton seppele on varattuna sinulle. Kestä vielä hetki, ole sinnikäs, Jumala ei ikinä hylkää sinua. Hän korjaa sinut kunniaan ja vie taivaan iloon. Hän on uskollinen, hän on voimallinen tekemään, mitä lupaa. Kun vihollinen sinua kiusaa, sano hänelle:

Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä…2.Tim.4:7-8.