Koetukset kääntyvät kruunuksi

rannallaYksi uskonelämää hallitseva elementti ja syvältä luotaava osatekijä on koetuksiin joutuminen. Näyttää siltä, että Jumala koettelee meitä tietääkseen, paljonko me kestämme ja kuinka reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Jumala testasi Poikaansa erämaassa, kun hän salli Paholaisen esittää Jumalan tahdon vastaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Esimerkiksi maailman valtakunnat ja niiden loisto piti torjua, jotta jokin paljon arvokkaampi olisi toteutunut. Entä me tämän päivän uskovat? Oletko nähnyt ketään, joka juoksee tämän maailman loiston perässä? Oletko nähnyt ketään aseman tai vallan tavoittelijaa seurakunnassa? Jeesus ei mennyt tähän halpaan. Jeesus joutui kestämään myös petturuutta lähipiirissään. Se oli varmaan hänelle tosi raskasta. Oletko sinä koskaan kokenut sellaista, että ihminen johon luotit tai johon panostit paljon, petti sinut lopulta? Mikään lahja tai vuosia kestänyt palveleminen, vaivannäkö toisen hyväksi, ei riittänyt samaan aikaan lojaaliutta tuossa ihmisessä – ja kyselet miksi?

Näissä meitä koetellaan. Meidän tulee kestää koetukset, jättää ihmiset Jumalan tuomittaviksi, luovuttaa kosto Korkeimmalle ja rukoilla pettureiden ja pahantekijöiden puolesta. Mitä paremmin tässä onnistumme, sitä ankarampi koetus tulee seuraavaksi vastaan. Näissä koetuksissa joudumme tekemisiin ristin todellisuuden kanssa. Ristihän merkitsee sitä, että syytön kärsii syyllisten takia – ja puolesta. Kun ajattelen niitä monia tämän päivän marttyyreja, joista olen kuullut, huomaan, että Jumalalla ei ole kattoa koetuksille. Mutta selvää on ja vuorenvarmaa, että hän hyvittää omiensa kärsimykset. Voi käydä jopa niin, että siellä perillä kerran kyselemme ”miksi en saanut kärsiä enemmän Kristuksen tähden?”…

Niinpä haluan rohkaista sinua tänään, joka olet koettelemuksesi keskellä kysymysmerkkinä. Haluan valaa luottamusta Jumalaan kaiken pettymyksen, kivun ja nöyryytyksen keskelle. Jumala on uskollinen eikä koettele sinua yli voimiesi, vaan on valmistanut sinulle pääsyn piinastasi (1.Kor.10:13).

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:12-13.

Herra on minun turvani

soturiMutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Matt.17:7.

Oletko sinä saanut kokea, kuinka usko on voimatekijä pelkoa vastaan? Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 1.Joh.4:17-18. Mutta emme voi ottaa vastaan täydellistä rakkautta ja kokea sitä, ellemme usko. Uskon kautta otamme vastaan Jumalan lahjoja, myös rakkautta. Usko toimii joka suhteessa samaan suuntaan. Kun olemme täynnä huolia, sana neuvoo meitä: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Fil.4:6-7.

Monella tapaa uskonelämä on taistelua ja yksi suurista vastuksista on pelko – se on vihollisen aseista ensimmäinen. Kun käännymme pelokkaina Jumalan puoleen saadaksemme voimaa ja rohkeutta, me yleensä saamme myös kokea, kuinka Jumalan vahvat käsivarret kantavat meitä. Ehkä pelko ei väisty kokonaan, mutta saamme kokea saman tunteen, jota pieni lapsi kokee, kun hän pääsee äidin syliin. Ei ole pitkä aika siitä, kun lapsenlapseni alkoi kitistä ja itkeä, kun yritin häntä hoivata. Se hoivaaminen oli venynyt lapsen kannalta vähän liian pitkäksi. Niinpä äitinsä tuli ja otti hänet syliinsä ja voi sitä voitonriemuista ilmettä sen lapsukaisen kasvoilla! ”Pääsinpäs tuosta äijästä eroon ja äidin syliin! Hehhee, kyllä nyt kelpaa!”

Soisin jokaisen uskoon tulleen kokevan sen Jumalan avun, jota pelkäävä ihminen voi kokea. Sellainen kokemus on uskoa vahvistava. Se saattaa meidät kiintymään yhä enemmän Herraan. Seuraavassa tiukassa paikassa osaamme heti turvautua Jumalaan. Opimme suojautumaan vihollisen hyökkäyksiltä ja pitämään rukouspuhelimen linjan auki jatkuvasti. Kun olemme saaneet kokea matkan varrella usein, kuinka hän antaa yliluonnollisen rauhan sydämeemme taistelujen keskellä, emme hötkyile. Vaikka vihollinen voi yllättää ja hyökätä odottamatta, mepä emme säikähdäkään – olemme kuin sotaan valmiit sotilaat ja tiedämme, missä turvamme on ja kuka on auttajamme.

Mutta Jumala on auttajani, Herra on minun tukeni. Ps.54:6.