Kuukausi: helmikuu 2016

Posted on

Iäti kiitämme

vuoristojarviHe eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Ps.44:4.

Jumalan sanasta sanotaan, että se on ”valo minun matkallani” (Ps.119:105). Jumalan sanan valossa näemme asiat. Ilman sitä jäämme pimeään. Se toimii kuin taskulamppu öisellä tiellä. Niinpä asia on juuri niin kuin C.S.Lewis on sanonut: ”Kristuksen valossa en näe ainoastaan hänen kirkkauttaan, vaan näen hänen valossaan kaiken muunkin”.

Lainaamani psalmin jae kiinnittää katseemme Kristukseen, kun vaellamme täällä ja pyrimme ”luvattuun maahan”, se on – oman kutsumuksemme toteuttamiseen. Emme pääse eteenpäin omassa voimassa, mutta Jumalan armo on kanssamme ja hänen tukensa auttaa meitä. Kaikki voitot, joita saavutamme matkalla, ovat hänen ansiotaan, hänen lahjaansa, hänen voimansa ilmestymistä. Sitä Jumalan läsnäoloa tarkoittamaan ja Jumalan toimintaa meidän elämässämme kuvaamaan on luotu yksi suomen kielen sana – armo.

Niinpä voimme Jumalan sanan valossa vaeltaen ja uskoen siihen, mitä Jumala on sanonut, mennä luottavaisin mielin eteenpäin. Omassa voimassamme koemme heikkoutta. Ajatuksemme ja mielemme täyttää tietynlainen tunteiden ja ajatusten sekoitus: ”en pysty, en osaa, ei tästä tule mitään, en jaksa odottaa suuria, minua ei koskaan onnista…” Mutta me saamme avun, kun käännymme hänen puoleensa, lupaahan yllä oleva psalmikin avun ja mihin se perustuukaan – ”sillä sinä rakastit heitä”!

Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan. Ps.44:5.

Sanan lukeminen on tärkeä uskon harjoittamisen muoto, sillä se kampaa meidän sotkuiset ajatuksemme ja takkuiset tunteemme kuin sekaisen tukan. Jumalan sana on kuin silmälasit, joiden avulla näemme ympäristön tarkemmin. Jumalan sanalle kuuliainen ajatusmaailma on Hengen tavoite: Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle (2.Kor.10:5).

Tässä uskon ilmapiirissä, jossa alamme luottaa Jumalaan, on Jumalalla tilaa toimia. Hänen voimansa ja kirkkautensa ilmestyy sinne, missä häntä odotetaan. Isä kunnioittaa sitä, joka uskoo Kristukseen ja palvelee häntä (Joh.12:26). Niinpä voimme tuoda tänäänkin hänelle pyyntömme, huolemme ja murheemme kiitoksen kanssa tiettäväksi. Hän on voimallinen ja auttaa.

Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta, mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään. Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela) Ps.44:7-9.

Posted on

Oletko vahva uskossa?

vahvaMeidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1.

Kristuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu palvelemaan. Palveleminen voidaan ymmärtää monella tapaa väärin, sillä sana liitetään yleensä työntekoon. On olemassa palvelemista, joka ei suoranaisesti tarkoita vaivannäköä toisten puolesta. Esimerkiksi, jos joku palvelee varoillaan Jumalan valtakunnan työtä, hän palvelee antamalla. Oletko koskaan tarjoutunut maksamaan lähimmäisesi velkoja? On helppo kulkea puutteessa olevan ohi. Olen tehnyt sitä itsekin monituisia kertoja – joskus syystä, kun ei ole ollut varoja auttaa, mutta joskus vastuuni väistäen.

Entä kunnioituksen antaminen? Sekin voi olla palvelemista, sillä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka eivät paljon odota – he odottavat vain, että heitä kohdellaan ihmisinä. Joskus voimme osoittautua kristityiksi vain antamalla lähimmäisellemme ihmisarvon.

Onko meillä Kristuksen mieli, kun kohtaamme syntisiä? Olemmeko muka niin kovin hyvin selvillä toisten moraalista ja maailmallisista elämäntavoista, että emme kohtele heitä kunnioittaen? Toisten palvelemista on sekin, että tiedostaessaan oman vahvuutensa, käyttää sen vahvuuden toisten vajavuuksien kestämiseen ja osoittaa hyväksyntää ihmiselle, joka on epätäydellinen – jättämällä vaikkapa hänen rikkomuksensa suurentelematta. Jos kerran olemme vahvoja, voimme kai pitää omana tietonamme lähimmäisemme heikkoudet? Voimme osoittaa palvelijan mielenlaatua puhumalla asioista Jumalalle rukouksessa eikä juoruamalla takanapäin.

Muistutan siis itseäni näissä asioissa, että voisin osoittaa palvelijan mielenlaatua ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseäni. Vaikeatahan se välillä on, mutta en vaadi itseltäni täydellisyyttä. Rohkaisen siis sinuakin olemaan ”vahva, joka kantaa heikkojen vajavuuksia”, sillä eihän sinultakaan täydellisyyttä vaadita. Joskus ei tarvita muuta kuin tämän yksinkertaisen kehotuksen noudattamista:

Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:7.