Kuukausi: maaliskuu 2016

Posted on

Minä nostan ja kannan

oranssitaivasHerra haluaa sanoa sinulle, jolla on nyt vaikeaa:

Katso, minä tiedän sinun ahdinkosi. Minä tiedän, että sydämesi on nyt haavoilla. Minä näen, kuinka murtunut ja epätoivoinen sinä olet. Mutta, rakas lapseni, sinä olet kuitenkin minun erityissuojeluksessani. Sinä olet minun silmäteräni eikä mitään tapahdu sinulle minun tietämättäni.

Vaikka sinulla on nyt vaikeaa, sinä toivut hyvää vauhtia. Mutta jos sinulta olisi katkennut jalka, kestäisikö siitä toipuminen kauan? Jos käsi olisi murtunut, eikö sinun pitäisi kantaa sitä lastassa tai kipsissä jonkin aikaa? Nyt sinun tulee antaa itsellesi aikaa toipumiseen ja odottaa kärsivällisesti, että haavasi paranevat. Katso, minä annan sinun haavoihisi balsamia. Minä annan Pyhän Henkeni kautta sinulle lohdutusta ja rohkaisua. Minä vahvistan sinua sanani kautta ja sinä paranet.

Ota uskossa vastaan minun apuni ja vaella ehyellä sydämellä edelleen minun teitäni, vaikka oletkin elämän kolhima, pahasti haavoilla, sisäisesti runneltu. Sinä saat olla minun todistajani jokaista vastaan, joka sinua kolhii. Sinut minä olen valinnut todistajakseni, jotta voin tuomita nuo vääryyden ihmiset, jotka sinua kaltoin kohtelevat. Sinä tulet vielä tästä koetuksesta läpi ehjänä, entistä vahvempana. Sinä saat minulta suuren palkan kärsimyksistäsi, kun minä ne hyvitän. Mutta nuo pahantekijät saavat ansionsa mukaan.

Kiitä siis minua, lapseni, koetuksesi keskellä. Et sinä jää pimeään, vaan minä johdan sinut valoon. Minä nostan sinut kunniaan. Et sinä jää häväistyksi. Kun sinä toivut, minä tuon sinun luoksesi ihmisiä, jotka ovat kokeneet vastaavia kohtaloita. Sinä saat heitä auttaa ja tukea. Sinä annat heille vertaistukea, koska olet käynyt läpi samat koettelemukset. Ole rohkealla mielellä, katso luottavaisesti tuleviin päiviin. Minä kannan sinua sylissäni näiden vaikeiden päivien yli.

Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan. Jes.46:4.

Posted on

Jalkapuoli Jeesus

rionkristusMutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Room.5:8.

Kristuksessa meille syntisille ilmestyi tämä täydellinen rakkaus. Emme tule uskoon niin, että valitsemme kristillisen maailmankatsomuksen ja alamme kannattaa kristillisiä arvoja. Tulemme uskoon, kun tajuamme oman toivottomuutemme ja oivallamme, että Kristus tuli meitä toivottomia varten.

Muistan, kun olin vielä herätyksessä. Olin lukenut Raamattua ja kokenut pari kertaa, kuinka Jumalan sana puhutteli minua. Se ei ollut mikään ”tee parannus ja anna elämäsi Jeesukselle” – sana, vaan jotakin rohkaisevaa, lohduttavaa, toivoa antavaa, josta kävi ilmi, että Jumala rakastaa minua.

Olin aika ajoin syvässä ahdingossa. Toisaalta se ahdinko oli sisäistä, toisaalta ulkonaista. Töissä oli tietynlaista painostusta, jonka koin kiusaamisena. Menin ruokatuntisin usein jonnekin, missä sain olla yksin ja saatoin rauhoittua. Kerran menin kirkkoon. Katselin siellä tyhjässä kirkossa kaikkea, mitä keskiaikainen kivikirkko voi silmälle tarjota. Siellä oli myös sivuseinällä vanha krusifiksi, josta oli toinen jalka lahonnut pois. Tässä karkeatekoisessa puuveistoksessa oli määrättyä erilaisuutta verrattuna niihin alttaritauluihin, joita olin tottunut näkemään. Jeesus oli verinen. Veri pursusi etenkin hänen kylkihaavastaan. Kristuksen kasvot eivät olleet rauhallisen nukkuvat, vaan hän irvisti tuskasta.

En suosittele mitään uskonnollisia kuvia tai krusifikseja, mutta jos niiden tarkoitus on välittää evankeliumi, niin silloin on parasta, että ne antavat oikean kuvan Kristuksesta. Joskus Jeesus on ristiinnaulittunakin kuvattu jotenkin saunapuhtaana bodarina, joka kuntoilee ristin muotoisessa kuntolaitteessa. Joskus taas mennään toiseen äärimmäisyyteen ja mässäillään väkivallalla eikä silti tavoiteta asian ydintä.

Asian ydin on tämä: Jeesus kärsi minun tähteni. Jeesus kärsi, koska hän rakasti minua – ehdoitta. Tämän rakkautensa voimalla hän kutsuu minua yhteyteensä.

Jotenkin siellä kirkossa, silloin ruokatunnilla, oman ahdinkoni keskellä, minulle valkeni evankeliumin ydin. Olihan se jo tuttua ja tiesin asiat, mutta siellä kohtasin jalkapuolen Jeesuksen ja hänestä voi sanoa: Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. 1.Kor.1:25. Minä olin saanut jo vuosia olla uskovien ihmisten vaatimusten keskellä, heidän kovuutensa ja tylyytensä keskellä, olin saanut maistaa lainalaisuuden kirousta: sinun täytyy, sinun pitää, sinun on pakko… – En pystynyt silloin enkä pysty tänäänkään täyttämään ihmisten vaatimuksia. Minuun lyötiin leima ”vastuuton”. Niin, Jeesus kantoi sen vastuun, jota minä en kyennyt kantamaan.

Olin jokseenkin järkyttynyt, kun uskoon tultuani löysin seurakunnan keskeltä, sen uskontunnustuksesta, lain vaatimuksen. Kannan tästä surua sydämelläni vieläkin. Voisin läksyttää äitiseurakuntaani samoin kuin Paavali läksytti galatalaisia, mutta olen todennut, että he eivät kuuntele.

Mutta haluan sanoa sinulle, joka olet elämäsi tylyjen tosiasioiden keskellä ja ehkä myös tylyjen uskovaisten keskellä hämmentynyt: Jeesus rakastaa sinua ehdoitta. Hän on antanut henkensä puolestasi. Sinä olet hyväksytty ja kutsuttu Jumalan lapsen asemaan. Sinun syntivelkasi on maksettu. Sen tähden sinun tulee olla rohkea ottamaan vastaan armon evankeliumi. Sinun huonommuuden tunteesi ei ole este, se on suositus. Juuri niin huonona ja epäonnistuneena kuin olet, sinä olet ensimmäinen tulemaan Jeesuksen syliin.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.