Kuukausi: toukokuu 2016

Tiedät varmaankin, että taivaassa on valtaistuin ja sillä istuu Jumala itse. Mutta tiedätkö, että myös sydämessäsi on valtaistuin? Sinun persoonasi hallitsija istuu sillä. Yleensä se hallitsija on ”minä itse”. Kyllä se sopii, jos toinen vaihtoehto on äiti tai puoliso tai seurakunta. Parempi on ottaa ohjat omiin käsiin. Mutta olet kai huomannut, että Raamatussa kerrotaan Joosefista, joka hänkin otti ohjat omiin käsiin. Hän oli joutunut vankilaan syyttömänä ja yritti nyt kaikin tavoin ratkaista ongelmansa omin avuin ja puhui ihmisille syyttömyydestään ja pyysi apua (1.Moos.40:14). Turhaan.

Joskus mekin joudumme toteamaan Joosefin tavoin, että ihmisille puhuminen ei auta. Emme saa ratkaistuksi jotain ongelmaamme omin avuin. Teemme, minkä voimme, mutta asiamme ei edisty.

Tässä vaiheessa – jos hyvin käy – saatamme oppia puhumaan asiastamme Jumalalle. Kerromme Jumalalle kurjuudestamme, vetoamme hänen sääliinsä, kerjäämme apua ja anomme armoa, mutta mitään ei heti tapahdu. Sitten Henki auttaa meitä ja alamme nähdä asian uskon silmin – hämärästi, mutta kuitenkin. Tämä kääntää rukouksemme kiitokseksi. Alamme kiittää Jumalaa hänen hyvistä lahjoistaan.

Mitä tapahtuu? Jumala sanoo: ”Et ole nähnyt vielä puoliakaan minun hyvyydestäni! Minäpä näytän sinulle, mitä siunauksia olen varannut!”

Uskoisin, että Joosefkin siellä vankilassaan alkoi kiittää. Hän ei enää pannut toivoaan ihmisiin, hän alkoi luottaa Jumalaan. Usko, joka näkee tulevia, alkoi viritä hänen sisimmässään. Joosef alkoi muistella uniaan ja ajatella: ’Jumala on voimallinen toteuttamaan ne!’ Hän ei enää istunut elämänsä valtaistuimella, vaan hän luovutti sen paikan Jumalalle. Hän ei olisi sitä halunnut tehdä, mutta olosuhteet pakottivat. Joosef, joka toivoi pääsevänsä takaisin orjaksi, sai kutsun ryhtyä Egyptin pääministeriksi.

Uuden liiton seurakunta on kutsuttu elämään Jeesuksen herruudessa. Jeesus on ruumiin pää. Hänen tulee saada päättää ja toteuttaa omia suunnitelmiaan. Jos me päätämme kaikesta ja suunnittelemme tulevaisuutta, Kristus siirtyy sivuun. Niinpä voimme rukoilla vaikka joka päivä: ”Oi Pyhä Henki, istu Kristuksen vallan valtaistuimella minun sydämessäni ja hallitse minua tänään! Vaikuta tahtomista ja tekemistä, että tekisin Jumalan tahtoa ja täyttäisin ne teot, jotka sinä olet minulle valmistanut!”

Hän on varmasti omalta puoleltaan valmis hallitsemaan meitä, kun annamme hänelle siihen tilaa. Voimme elää todeksi alkuseurakunnan uskontunnustusta: ”Jeesus on Herra!” Se ei enää jää pelkäksi teoriaksi. Niinpä suuntaamme oman aktiivisuutemme oikein: vähennämme ihmisten puoleen kääntymistä ja lisäämme kiitosta, lisäämme uskon asennetta, kasvatamme luottamusta Jumalaan, siirrämme kuormia Herralle, jätämme stressaamisen asioista, joille emme voi mitään.

Jeesus sanoo seurakunnalleen tänäänkin: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.

Sinusta voi tuntua, että elämäsi on täynnä surkeutta. Jaakob joutui elämään keskellä koettelemuksia. Hän pakeni veljensä vihaa enonsa Labanin luo, joka petkutti häntä. Vaimon saadakseen hänen piti raataa parikymmentä vuotta ja senkin jälkeen lähteä karkuun kuin rikollinen. Kanaanin maassa hän ei saanut rauhaa, kun lapset riitelivät paikallisten asukkaiden kanssa ja järjestivät verilöylyn. Taas hän joutui pakenemaan ja sillä matkalla hänen vaimonsa kuoli.

Kun hän pääsi vähän asettumaan, hänen poikansa Joosef katosi. Kävi ilmi, että villipeto oli hänet raadellut. Sitten tuli nälänhätä ja poikien piti lähteä kerjuulle Egyptiin. Sinne piti tehdä toinenkin matka ja oli pakko lähettää myös Benjamin pois. Minun elämäni on pelkkää surkeutta! (1.Moos.42:36), Jaakob valitti.

On helppo ymmärtää, että hän koki niin. Jumala koetteli häntä enemmän kuin näyttää kohtuulliselta. Mutta mitä tapahtui, kun pojat palasivat Egyptistä: Joosefin veljet lähtivät Egyptistä ja saapuivat Kanaaninmaahan isänsä Jaakobin luo. He kertoivat hänelle: ”Joosef on elossa! Hän on koko Egyptin maan valtias!” Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eikä hän uskonut heitä. Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:25-27.

Jaakobin elämä sai uuden piristysruiskeen hetkellä, jolloin hänen uskonsa oli katkeamispisteessä. Jos sinun uskosi on tänä päivänä loppuun käytetty ja kestävyytesi on koetuksella, toivo hiipunut, haluan rohkaista sinua uskomaan kuitenkin. Jaksa vielä vähän ja sinnittele, ethän tiedä, minkä avun Herra antaa ja minkä yllätyksen hän on järjestänyt. Hän voi uudistaa elämäsi perin pohjin. Sinunkin henkesi voi elpyä, sinä saat kokea lohdutusta, joka saa sinun elämänhalusi palaamaan. Sinä voit vielä iloita ja nauraa, hyppiä onnesta. Uskotko sen?

Mieti, minkälaiset ”vaunut” sinua pitää lähettää noutamaan, että elämäsi elpyisi.