Kuukausi: toukokuu 2016

Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen. 1.Tim.3:16.

Kristinuskon ydin on aika tavalla ihmisymmärryksen ulottumattomissa: Jumalan Poika syntyy ihmiseksi, hän elää ihmisenä ihmisten joukossa, luo sananjulistajan uraa ja tulee kuuluisaksi ihmeiden tekijänä, hänet kidutetaan kuoliaaksi, hän nousee kuolleista ja valtuuttaa opetuslapsiaan julistamaan ”kaikki uuden elämän sanat” ja nousee sitten taivaaseen. Ei ihme, jos Paavali nimittää tätä asiavyyhtiä termillä ”uskomme pyhä salaisuus”.

Onhan selvää, että Jumalan hengen tulee avata ihmisen ymmärrystä ja ohjata ihmisen tahtoa ja siinä ohessa käsitellä ihmisen tunne-elämääkin, jotta hän voisi tulla uskoon. Jeesus itse sanoi: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Joh.6:44. Hengellinen elämä on jotakin, jonka Jumala luo. Usko on jotakin, jonka Jeesus antaa. Usko voi olla aitoa vain uudestisyntymisen kautta. Näin hengellinen elämä ja Kristuksen tunteminen meissä avaa meille kokonaan uuden ulottuvuuden. Uskoon tultuamme olemme vähän kuin ensilennolle lähteneet linnut. Huomaamme sen valtavan eron, mikä on luonnollisen elämän ja hengellisen elämän välillä, kun tapaamme ihmisiä, jotka puhuvat uskosta ja Jumalasta, mutta joilla ei silti näytä olevan hengellistä elämää. He tuntuvat ”uskossaankin” etsivän vain maallisia. Kaikki heidän edesottamuksensa heijastavat oudolta maistuvaa keitosta – uskonnollisuutta. Jos se on aitoa etsintää, se voi kaiken haparoinnin jälkeen kuitenkin koitua pelastukseksi. Mutta varmin tapa tulla uskoon on löytää terve synnintunto ja kääntyä parannuksessa Jumalan puoleen. Siinä ei ole sitä monimutkaisuutta ja epäselvyyttä, joka on tyypillistä ihmistekoiselle uskonnollisuudelle.

Pietari sanoi osuvasti ja melkein humoristisesti: Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. 2.Piet.1:16. Jeesuksen elämä oli kytketty taivaalliseen voimavirtaan ja kaikki siinä heijasti hänen ”valtasuuruuttaan” (KR38). Nykyajan ’postmoderni’ ihminen etsii vain nautintoja, tarpeidensa nopeaa tyydytystä, huvituksia ja helppoa elämää. Uskonnollinen ihminen ottaa Jumalan avukseen päästäkseen tavoitteisiinsa. Jeesus ei saa otetta tämän päivän ihmisistä tämän pinnallisuuden ja nautintoihin keskittymisen takia. Hän itse edusti ikuisia totuuksia, syviä Jumalan salaisuuksia, vakaumuksellisuutta, tinkimättömyyttä, aitoutta, uskollisuutta Jumalan kutsulle. Johannes todisti hänestä: hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh.1:14.

Niinpä tänään, kun helatorstai vie ajatuksemme Jeesuksen taivaaseen astumiseen, pysähtykäämme ja hiljentykäämme ajattelemaan tätä Jumalan lupausta: Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap.t.1:11. Saatamme pelätä ja alkaa kysellä: ”Kestämmekö hänen edessään, kun hän saapuu? Hänen röntgenkatseensa lävistää meidät kerran ja joudumme tilille elämästämme”. Mutta tiedämme myös, että hän on erityisesti uskovien Vapahtaja. Luottavaisin mielin voimme odottaa häntä, jos kerran elämme uskossa ja sydämestämme palvelemme häntä. Niinpä Jumalan armoon turvautuen sanomme:

Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin. Hepr.6:9 KR38.

Elämä täällä raadollisten ihmisten keskellä on välillä vaikeata, kun erilaisia väärinkäsityksiä syntyy niin helposti ja ihmiset luulevat niin paljon. Luulojen perusteella lähdetään sitten syyttämään ja tuomitsemaan. Asioita puidaan ”syyllisen” selän takana. Syyllinen ei aavista olevansa syyllinen mihinkään tai alkaa epäillä vasta ihmisten vihaisten katseiden perusteella jotakin. Joskus voi olla, että joutuu peräti koston kohteeksi tietämättä kunnolla, mitä aihetta on moiseen antanut.

Oletko sinä tällaisen pimeän syyllistämisen kohde? Onko sinun maineesi mustattu luulojen takia ja täysin perusteettomasti? Paholaisesta Raamattu sanoo, että hän on ”veljien syyttäjä”. Raamattu antaa myös selvästi ymmärtää, että vainot ovat todellisen uskon väistämätön seuraus: Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina. 2.Tim.3:12.

Miten tulisi suhtautua tähän? Paras vastaus on elää Kristuksen seuraajana. Elää lähellä Herraa. Peilata asiat sanan kautta. Olla maksamatta pahaa pahalla, vaan tehdä hyvää kaikille. Pitää huoli, että parjausta levittävät ihmiset joutuvat lopulta häpeään: Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. ”Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö”, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana – silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden. 1.Piet.3:13-17.

Olkaamme siis Kristuksen seuraamisessa urheita ja sinnikkäitä. Palkinto odottaa. Usko on tulevaan palkintoon tarttumista. Usko on luja ote, jolla pidämme kiinni Jumalan lupauksista. Usko on tietoisuutta armosta. Se maksaa joskus sen, että kestämme vastustusta, parjausta ja panettelua. Mutta kannattaa elää valtavirrasta poiketen ja vanhurskaasti, sillä: vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Jes.32:17.

Tämän päivän taistelujen keskellä meille kuuluu Jumalan sanan rohkaisu: Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. 1.Kor.16:13.