Kuukausi: toukokuu 2016

He ovat saaneet kärsiä, mutta minä muutan heidän surunsa riemuksi, lohdutan ja ilahdutan heitä. Jer.31:13.

Jeremian kohdalla tapahtui vähän sama ilmiö kuin Jesajankin kohdalla: Jeremia alkoi parannussaarnan ja tuomioiden sijasta lohduttaa ja rohkaista ihmisiä ja kertoa Jumalan armosta ja hyvyydestä, jonka hän on vielä varannut uppiniskaiselle kansalleen. Tämä jakso alkaa Jeremian luvusta 30 ja voidaan otsikoida ”Minä käännän sinun kohtalosi”. Siinä Jumalan henki puhuu omaisuuskansalleen Israelille ja lohduttaa tätä antaen lupauksia tulevasta, myös uudesta liitosta.

Lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta, sanoo Herra. Sinulla on tulevaisuuden toivo: lapsesi palaavat asuinsijoilleen, sanoo Herra. Jer.31:17.

Jumalan uskollisuus Israelin kansaa kohtaan on hämmästyttävää. Israel rikkoo koko ajan, he kapinoivat ja kulkevat harhaan. Jumala nuhtelee heitä ankarasti ja rankaisee kerran toisensa jälkeen. Israel tekee parannusta korkeintaan hetkellisesti ja palaa taas entiseen menoonsa – epäuskoon. Mutta Jumala osoittaa armonsa aina uudelleen ja lupaa hyvän ja siunatun tulevaisuuden. Näin vanhan liiton kirjoitukset sisältävät puhdasta evankeliumia. Kristuksen muoto tulee tässä Jeremiankin jaksossa kirkkaana esiin, ja näemme, kuinka hänen armahtavat käsivartensa ovat auki ottamaan vastaan kansansa syntiset. On virkistävää lukea Vanhaa testamenttia, kun vanhan liiton kirjoitukset valaisevat meille Kristusta ja hänen pelastussuunnitelmaansa ja kertovat meille Jumalan loputtomasta armosta.

Niinpä saamme tänäänkin rohkaisua Jumalan sanasta. Saamme kuulla, kuinka armollinen ja hyvä Jumala on. Syntisinä ja harhapoluille eksyneinä olemme hänen etsivän katseensa valokeilassa. Hän etsii meitä kuin kadonneita lampaitaan ja vain yhtä tarkoitusta varten: ottaakseen syliinsä ja tuodakseen kotiin. Pitääkseen meistä huolta. Viedäkseen meidät janoon nääntyvät juomaan:

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Kuinka hyvä onkaan Herra! Antakaamme elämämme Elämän ruhtinaalle, palvelkaamme häntä iloiten. Hän on ansainnut, että häntä palvellaan ja hänelle ollaan kuuliaisia. Hän saakoon meidän jakamattoman sydämemme ihailun ja ensirakkauden osakseen tänään.

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1.

Olen puhunut aiemmin ns. ”luonnollisesta uskosta”. Luonnollinen usko on sitä, että tiedämme auringon nousevan huomennakin, tiedämme että sateen jälkeen tulee aurinkoisia ilmoja, tiedämme että kaamos vaihtuu kevääksi. Tiedämme, että raskaana oleva nainen jonain päivänä synnyttää. Tällainen usko syntyy sydämeemme ja kasvaa siellä aivan automaattisesti, kun ikää ja elämänkokemusta karttuu. Kun on elänyt 10-vuotiaaksi, uskoo jo aika vankasti, että aurinko nouse huomennakin. Entä sitten, kun on jo 60-vuotias? On täysin varma, että kylmää ja pimeää talvea seuraa kevät. Jossain vaiheessa aurinko alkaa paistaa ja tintti laulaa puussa – sen vaan tietää kokemuksesta ja siksi ei talven synkkyys tee mitään toivottomuuden pesää sieluumme.

Samalla tavalla on hengellisen uskon laita. Kun tulemme uskoon, tarvitsemme hengellisiä kokemuksia, jotta uskomme vahvistuisi. Tarvitsemme Raamatun sanaa, sillä kaikki usko nojaa Raamatun lupauksiin. Kun luemme ensi kertaa Raamattua, saatamme mennä monien lupauksien ohi edes huomaamatta niitä. Mutta kun luemme Raamattua ahkerasti, alkavat Jumalan yksityiskohtaiset lupaukset tarkemmin erottua kokonaisuudesta. Kun jokin asia tulee luetuksi 10 kertaa, alamme vähitellen uskoa siihen. Kun ikää karttuu, alamme vahvistua uskossamme. Kun sama Jumalan sanan kohta toistuu silmiemme alla sadannen kerran, alamme jo pikkuisen uskoa siihen, että sen täytyy olla totta. Huomaamme siis, että usko kasvaa, kun luemme (tai kuuntelemme) sanaa (tai sananjulistusta) ja mitä enemmän ajatuksemme askartelevat sanan kanssa (mitä enemmän märehdimme sitä) sitä enemmän se alkaa uskossa sulautua meihin. Sitä enemmän myös Pyhä Henki voi kirkastaa sanaa ja avata meille viisauden ja ilmestyksen hengessä Jumalan totuuksia. Kun sana erityisesti koskettaa ja tulee henkilökohtaisesti lähelle ja todeksi minulle itselleni, on kyseessä logos -sanan elävä versio eli ns. rhema-sana. Suomenkielinen Raamattu käyttää tästä termiä ”Kristuksen sana”.

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.

Niinpä rohkaisen sinua kuuntelemaan sanaa, lukemaan Raamattua, ja mietiskelemään sanaa. Palkintona on hengellinen kasvu. Palkintona on, että Jumala puhuu sinun sydämellesi. Emmehän halua jäädä lapsiksi siinä mielessä, että jäämme lapsen asteelle? Koska haluamme kasvaa aikuisiksi, meidän tulee syödä hyvin ja tukevasti. Samat periaatteet koskevat alhaisia ja ylhäisiä, pappeja ja maallikoita, naisia ja miehiä, rikkaita ja köyhiä. Jumala kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Sinäkin voit siis kasvaa hengessä aikuiseksi, elää lähellä Kristuksen sydäntä, olla Jeesukselle rakas opetuslapsi, toteuttaa Jumalan antamaa kutsumusta ja päästä kerran voittajana perille. Voimme kasvaa uskossamme ”täyden iän määrään” niin että uskomme Paavalin tavoin:

Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. 2.Tim.4:8.