Kuukausi: kesäkuu 2016

Muistui mieleeni tapaus vuosikymmenten takaa, kun naapurin pikkupoika tuli meille käymään. Hän oli lestadiolaisesta perheestä ja tyttäremme leikki hänen ja muiden pihan lasten kanssa. Muistan, että hänellä oli aina nuha ja nytkin hänen nenänsä valui, mutta tomerasti hän seisoi siinä eteisessä ja kuulutti: ”Mitä varten teidän ei koskaan tarvitse tunnustaa syntejä?”

Olen leikkimielellä sanonut, että se on paras saarna, mitä olen koskaan kuullut. Se heijasti helluntailaisen uskon ja lestadiolaisen uskon eroja, mutta en mitenkään loukkaantunut, olin lähinnä huvittunut. Mutta totta on, että usko alkaa synnintunnosta ja synnin tunnustamisesta. Kristillisen uskon keskeinen asia on Jeesuksen sovitustyö ristillä. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:18. Emme voi tulla Jumalan luo samalla tavalla kuin sosiaalisen median yhteisöön – painamalla ”tykkään”. Usko alkaa pikemminkin siitä, kun sanomme itsellemme ”en tykkää” – en tykkää ollenkaan tästä elämäntavastani, en tykkää ollenkaan näistä pahoista teoistani, en tykkää elää tällaista kurjaa elämää”…

Valitettavasti synnistä ja parannuksesta puhuminen on kadonnut, ja jos on jokin paikka, josta se ei ole kokonaan kadonnut, sitä paikkaa kartetaan viimeiseen asti. Mutta emme voi palata suomalaiseen pietismiin, jolla tarkoitan, että uskoon sekoitetaan ankaria moraalisääntöjä ja ulkonaista askeettisuutta. Nykyihminen on erilainen. Olemme tottuneet vaatimaan oikeuksiamme, tottuneet korkeaan elintasoon, olemme kynsin hampain takertuneet oletettuun vapauteemme ja muodostamme itse omat mielipiteemme kaikista asioista – myös Jumalasta. Nykyihmisestä on pelkästään huvittavaa, jos esimerkiksi korujen käytöstä tehtäisiin synti – tai tukan värjäämisestä tai jostain muusta pikkuasiasta. Olen itsekin aikani lapsi ja pidän kiinni vapaudestani. En anna ulkonaisten sääntöjen määrätä ja sosiaalisen paineen ohjailla. Mutta pyrin elämään Raamatun mukaan ja terveen uskon pohjalta. Usko on minulle sisäistä todellisuutta, ei niinkään ulkonaista. Edelleen riittää painia oikean ja väärän välillä, uskon ja epäuskon välillä, valon ja pimeyden voimien välillä, hengen ja lihan välillä. Ihan riittävästi jää tilaa tehdä valintoja. Ihan riittävästi joudun elämässä tekemään kipeitäkin valintoja.

Haluan siis rohkaista sinua, että et anna uskonnollisten ihmisten määrätä sinulle ulkonaisia sääntöjä. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. 2.Tim.3:14. Vaella Kristuksen seuraajana, Pyhän Hengen voimassa. Elä opetuslapsen elämää ja palvele Herraa ensirakkaudessa. Usko on loppujen lopuksi yksinkertainen asia:

Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8.

”Tuokaa ne tänne minulle”, sanoi Jeesus. Matt.14:18.

Muistamme, että Jeesus sanoi nämä sanat ruokkiakseen viidellä leivällä ja kahdella kalalla tuhansia ihmisiä. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan tämän ihmeen suuruutta. Se on niin tuttu kertomus, että se helposti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta Jeesus tekee ihmeitä tänäkin päivänä. Voimme kysyä: Mitä sellaista minulla on, joka hänen käsissään voisi muuttua siunaukseksi muille?

Pienen pojan eväät olivat arkinen asia, jotakin hyvin normaalia. Mitä siis minulla on, jota Jeesus voi käyttää?

Uskallan sanoa, että Jeesus voi käyttää mitä vaan sinulla on, jopa sitäkin, mitä sinulla ei ole. Olen huomannut, että hänelle ovat arvokkaita kaikenlaiset puutteet, viat ja vammaisuudet, köyhyys ja sairaus – niitä hän käyttää, jotta me alkaisimme tarvita häntä. Jeesus voi käyttää sinun lahjojasi ja kykyjäsi, mutta hän voi myös käyttää heikkouttasi, kun et kykene. Olennainen asia on, että tuomme hänelle sen, mitä meillä on – tai sen, mitä meiltä puuttuu.

”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mark.9:23.

Voimme viedä Jeesukselle epäonnistumisemme, elämämme rikkinäisyyden, syntiemme kuorman, kaiken mikä painaa. Hän ei torju meitä, jos hänen puoleensa käännymme siinä tarpeessa, joka meillä on. Mikä on sinun sydämesi kipein tarve tänään? – Vie se Jeesukselle.

Vie se Jeesukselle ja jätä se hänen ristinsä juurelle. Jää sinne itsekin. Hän on sinun Herrasi ja Mestarisi, hän on sinun Vapahtajasi. Anna hänen olla sinun kaikkesi. Hän ei sinua hylkää eikä jätä.

Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Ps.36:9. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. Ps.81:17. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Luuk.6:21.