Kuukausi: kesäkuu 2016

Valistuksen ajan ihmisestä tuli kovin viisas. Hän unohti rajallisuutensa. Ihmiselle kävi vähän samalla tavalla kuin sille dementoituneelle vanhukselle, joka sanoi ”en minä ole huomannut, että minun muistini olisi huonontunut”. Kun elämme jo postmodernia aikaa, ihmisen omakuva on muuttunut entistä ylpeämmäksi, itseriittoisemmaksi. Nyt jo kaikki hoituu omin avuin ja ilmastonmuutoskin on ”hyvin hallinnassa”.

Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Sananl.3:7.

Kuningas Salomosta sanottiin, että hän oli viisas. Mutta hänenkin viisaudessaan oli puutteensa. Miehellä oli tuhat vaimoa ja kuten eräs saarnamies siihen lisäsi ”tuhat anoppia”! Miten viisas sellainen mies on?

Ei ihminen ole kovin viisas olento. Määrättyyn rajaan asti osaamme käyttää järkeä, osaamme tehdä päätelmiä, osaamme rakentaa ja keksiä, mutta jossain pisteessä se viisaus aina loppuu. Jumala, joka meidät loi, tarkoitti tehdä meidät sellaisiksi – ymmärrykseltä ja viisaudelta rajallisiksi. Sen tarkoitus oli tehdä meidät riippuvaisiksi Jumalasta. Oli tarkoitus, että oman viisauden loppuessa, pyydämme sitä Jumalalta. Siksi Jumala jo alun alkaen otti sen asenteen, josta Jaakob sanoo:

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Jaak.1:5.

Viisaus tarkoittaa taitoa elää oikein, ymmärrystä joka ohjaa Jumalan tahdon tekemiseen, ratkaisukykyä ongelmatilanteissa, sovittelutaitoa riidoissa jne. Viisaus ei Raamatussa tarkoita valistuksen ajan tietoviisautta. Sehän on peräisin ”hyvän ja pahan tiedon puusta”. Tosi viisaus on peräisin ”Elämän puusta”, joka on Kristus. Rohkaisen siis sinua (kuten itseänikin) tiedostamaan oman viisauteni rajat ja pyytämään rohkeasti Jumalalta sitä viisautta, josta Paavali sanoo:

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

(Geokätköily = maastosta etsitään sinne piilotettuja aarteita. Teokätköily = Kristuksesta etsitään viisauden ja tiedon aarteita.)

Jeesus pelastaa niitä, jotka tarvitsevat hänen sovitustaan. Jos olet omillasi pärjäävä ihminen, et todennäköisesti löydä sitä ahdasta ovea, josta Raamattu puhuu. Sanan mukaan vain harvat löytävät sen ja siitä alkavan kaidan tien. Pelastukseen kutsuttu ihminen joutuu vääjäämättä ahtaalle.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet joutunut ahtaalle elämässäsi. Sinä huomaat, että elämässäsi on alueita, joita et hallitse. Et hallitse juomistasi, lyömistäsi, seksuaalisuuttasi, kiukunpurkauksiasi, raha-asioitasi, ihmissuhteitasi… Mikä onkaan sinun ongelmasi? Mutta minulla on sinulle selkeä viesti: se sinun ongelmasi, jota et hallitse, on kutsu tulla Jeesuksen luo. Se on Jeesuksen mahdollisuus löytää tilaa sinun elämästäsi. Hän voi ottaa sinun ongelmasi hallintaansa, hän on voimallinen ja auttaa, hän antaa anteeksi silloinkin, kun ihmiset eivät anna, hän on se ihmemies, joka paikkaa sinun osaamattomuutesi, korjaa sinun mokailusi seuraukset, kun et itse osaa.

Anna elämäsi Jeesukselle. Se on oleva elämäsi paras päätös. Sitten hakeudu uskovien yhteyteen ja ala opiskella kristityn elämää, sillä sinusta on tarkoitus tulla opetuslapsi, joka kasvaa uskossa lopun ikäänsä eikä koskaan ruostu paikalleen.

Rohkaisen sinua tähän, koska olen itse kokenut sen, mistä puhun. Minäkin jouduin ahtaalle ja annoin elämäni Jeesuksen käsiin. Hän on siitä alkaen hoitanut minua ja olen saanut apua enemmän kuin osaan kertoa. Miksikään malli-ihmiseksi en ole tullut, vaan tarvitsen Vapahtajaa edelleen, mutta on turvallista kulkea hänen kanssaan käsi kädessä. Jos minussa ei olisi näitä puutteita, tulisin pian ylpeäksi ja itseriittoiseksi ja sitten Kristus kävisi minulle tarpeettomaksi. Nyt tiedän olevani kokonainen ihminen vain yhdessä hänen kanssaan.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joh.15:5.