Kuukausi: kesäkuu 2016

Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ps.50:14.

Olen huomannut itsessäni sellaisen itsepintaisen taipumuksen, että en jaksa kiittää Jumalaa niistä hyvistä lahjoista, joita olen saanut. Olen kyllä tyytyväinen monen asian suhteen, mutta kiitokseen ei kieleni taivu. Mistä tämä johtuu?

Se on epäuskon hedelmää, se on lihallisen mielen kiittämättömyyttä. Harva on niin hurskas, että ei kokisi enää lihansa penseyttä. Mutta ensirakkaudessa elävä uskova on kiitollinen. Aito sydämen kiitollisuus on ensirakkauden merkki. Meidän tulee myös ilmaista tätä kiitollisuutta Jumalalle. Meidän tulee kertoa hänelle, kuinka paljon arvostamme Kristuksen uhria, pelastusta, Jumalan sanaa, Pyhän Hengen täyteyttä ja niitä ulkonaisia lahjoja, joita olemme niin runsain mitoin saaneet. Muotiin on tullut järjestää hengellisiä kokouksia, joissa ylistys on ohjelmanumero. Miksi tehdä kaikista aidoista uskon ilmauksista ohjelmanumeroita? Ei Jumala meiltä sellaista odota. Eikä kukaan kiittämätön ala oikeasti kiittää, kun kuuntelee toisten kiittämistä. Kiitoksen tulee olla oma valinta ja terveestä uskosta pulppuava teko.

Rohkaisen siis sinua menemään Herran kasvojen eteen kiitoksen kanssa. Kun olet hänen kanssaan kahden kesken, kerro hänelle, miten paljon arvostat hänen rakkauttaan, hänen huolenpitoaan, hänen lahjojaan. Tee tästä jokapäiväinen tapa. On kokemuksen vahvistama tosiasia, että kiitollinen ihminen saa myös lisää hyviä lahjoja ja kiittämätön jää helposti ilman.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä.” Matt.19:16-17.

Ihmisillä on itsepintainen taipumus yhdistää usko ja hyvät teot. Hyvät teot ikään kuin todistavat uskon aitouden. Kieltämättä hyvät teot ovat seurausta hengen vaikutuksesta. Koskaan eivät hyvät teot kuitenkaan voi olla uskon perustuksena.

Jeesus kävi ”kovin ottein” kiinni nuoren miehen sanoihin ja osoitti niissä heti kaksi virhettä: ”ihminen ei voi olla hyvä, vaikka tekisi kuinka paljon hyviä tekoja – vain Jumala on hyvä.” Toinen väärinkäsitys: ”iankaikkisen elämän periminen ei riipu hyvistä teoista, vaan elämään sisälle pääseminen alkaa käskyjen noudattamisesta”.

Keskustelu etenee mielenkiintoisesti, kun nuori mies väittää noudattaneensa käskyjä. Ehkä hän tekikin niin kaikkien Jeesuksen esille nostamien käskyjen osalta – Jeesushan luetteli käskyt, jotka koskevat ihmissuhteita. Mutta käsky, jota nuori mies ei ollut noudattanut, oli käskyistä ensimmäinen: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” 2.Moos.20:2-3.

Mammona oli kaikesta päätellen salakavalasti tullut tälle nuorelle miehelle epäjumalaksi. Usein emme itse huomaa oman hengellisen elämämme heikkoja kohtia ennen kuin Jumalan sana tulee kohti. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr.4:12.

Suomalaisina olemme saaneet rikkaan hengellisen perinnön. Meidän ei pitäisi langeta tekojen vanhurskauteen, jos vain vaalimme yhtään Lutherin perintöä. Meidän pitäisi vain mennä Lutherin viitoittamaan suuntaan jopa Lutherin ohi ja ottaa vastaan rakkaus totuuteen siinä määrin, että voimme ilman mitään vastaan hangoittelua haudata tämän syntisen vanhan luontomme kasteen hautaan ja pyytää Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen perusteella häneltä hyvää omaatuntoa ja Pyhän Hengen täyteyttä. Sillä tavoin puramme pois ihmisviisauden opit, jotka uskottelevat, että meistä voi tulla jotenkin hyvien tekojen kautta hyviä ihmisiä.

Antakoon Herra meille viisautta ja ymmärrystä, että pääsemme kaikissa tällaisissa perusasioissa hengelliseen kasvuun ja sellaiseen terveeseen uskoon, jossa hyvät teot ovat oikealla paikallaan.

Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi. Tit.3:14 KR38.

Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:15-16.