Kuukausi: kesäkuu 2016

Meillä jokaisella on varmasti kokemuksia rukousvastauksista ja Jumala on ilmestynyt eri tavoin elämämme käännekohdissa. Meillä kaikilla on myös vastaamattomia rukousaiheita, pitkäaikaisiakin pyyntöjä, joihin emme ole saaneet vastausta. On suorastaan tyypillistä, että jokaisella uskovalla on jokin kipeä asia, joka odottaa Jumalan vastausta. Voimme siis kysyä: ”Olisinko onnellinen, jos saisin vastauksen jokaiseen pyyntööni?” Uskallan vastata tähän: ”En olisi!”

Meidän uskonelämämme ja jumalasuhteemme ei voi levätä yksin sen varassa, kuinka hyvin Jumala meitä palvelee, vaan uskon tulee olla vuorovaikutusta, jossa mekin palvelemme Herraa. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. Joh.15:14.

Jumala myös pyytää meiltä asioita ja meidän onnellisuutemme ja hengellinen kasvumme riippuu siitä, miten hyvin onnistumme tekemään Jumalan tahtoa, tottelemaan, kun Kristus meiltä jotakin pyytää. Pyyntönsä hän esittää Jumalan sanassa. Olisi väärin jäädä odottamaan henkilökohtaisia ilmestyksiä ja henkilökohtaista Kristuksen kohtaamista joka kerta, kun on kysymyksessä Jumalan tahdon tekeminen. Toki hän ilmestyy aika ajoin. Hän ilmestyy meille joskus unessa, joskus profeetallisen sanan kautta, joskus hän puhuu meille sisimmässämme Henkensä kautta. Mutta yleensä hän puhuu meille sanansa kautta ja on hyvä oppia kuuntelemaan sitä ja elämään opetuslapseudessa. Opetuslapsi on sellainen henkilö, jossa sana tuottaa kuuliaisuuden hedelmää. Opetuslapsi on sellainen, joka käytännössä toteuttaa sanan tekoina eikä pelkästään kuuntele sitä (Jaak.1:22).

Rohkaisen siis sinuakin – itseni lisäksi – tekemään, mitä Herra pyytää. Ei ole aina helppoa antaa anteeksi, vaikka tietääkin, että se on Herran tahto. Ei ole aina helppoa antaa vähistä rahoistaan, vaikka tietääkin, että se on Jumalan tahto. Ei ole aina helppoa varata aikaa Raamatun lukemiselle ja rukousalttarilla viipymiselle kiireen keskellä. Ei ole aina helppoa valvoa ja rukoilla, kun väsymys painaa. Ei ole aina helppoa elää sovinnossa lähimmäisten kanssa, edes oman puolison ja lasten kanssa. Ihmisenä eläminen on suuri haaste meille kaikille ja kristillisen uskon mukaan eläminen on haasteista suurin. Voimme levätä Jeesuksen Golgatan uhrin vankkumattomalla perustuksella, mutta Raamattu kehottaa myös: pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hepr.12:14. Ymmärrän niin, että pyhitys on samaa kuin hengellinen kasvu, jossa pääsemme opetuslapseuteen ja aikaa myöten aikuiseen uskoon.

Rohkaisen sinua siis tulemaan onnelliseksi. Onnellisin ihminen on silloin, kun hän on löytänyt elämän tarkoituksen eli oppinut elämään opetuslapsena, tullut tietoiseksi omasta kutsustaan ja antautunut palvelemaan Herraa kaikesta sydämestään, mielestään ja voimastaan (Mark.12:33).

Oltuani lapsena uskossa etäännyin Jumalasta ja elin maailmassa. Olen katunut tuota luopioaikaani sen jälkeen, kun sain armon uudistua uskossani, mutta tänään ajattelen asian hyviä puolia. On nimittäin niin, että jokaisen tulisi riisua kaikki lainavaatteet ja pukeutua Jumalan antamiin pelastuksen vaatteisiin. Jokaisen olisi hyvä löytää oma uskonsa, terve ja raamatullinen, mutta siinä mielessä oma, että se usko on aito ja sopusoinnussa oman persoonallisuuden kanssa. Lapsena koettu usko, vaikkakin omakohtainen ja uudestisyntymisen kautta saatu, voi vielä olla kyhätty liiaksi vanhempien antamista rakennuspalikoista, rakennettu ympäristön tarjoamista rakennusaineista, otettu vastaan muilta ja muovattu ihmisten antamien mallien mukaan. Se voi vielä olla liian kilttiä mukautumista vallitsevaan uskonnollisuuteen. Usko voi vielä jäädä pinnalliseksi, muilta lainatuksi, eikä se sisällä sitä omakohtaista elämänkokemusta, syvällisesti mietittyä sisältöä ja lujaa vakaumusta, joka on leimaa antavaa aikuiselle uskolle.

Niinpä kun omaiset ja sukulaiset joskus tuovat rukousaiheiksi näitä maailmaan paenneita, uskosta luopuneita, ja varsinkin jos heillä on asiaan sellainen ote, että tämän ihmisen on nyt ”pakko uudistua”, saatan kääntää rukouksen kärjen näitä ylihuolehtivia omaisia ja sukulaisia vastaan ja rukoilla heille tietynlaista rauhoittumista. Emme saa pakottaa ketään uskoon, emme saa manipuloida ihmisiä mitenkään. Ei ole kysymys meidän tahdostamme ja meidän elämästämme, on kysymys toisesta henkilöstä, jolla on oma elämä, oma tie kuljettavana, oma persoonallisuus, oma kutsu. Meidän tulee antaa toisille tilaa olla ja elää ja tehdä omia valintoja. Siinäkin tapauksessa, että ne valinnat näyttävät meistä huonoilta.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua, hyvä lukijani, olemaan oma itsesi, tekemään omia valintoja, löytämään uskosta se aito puoli. Kun etsit Jumalaa ja uskon suhdetta häneen, älä unohda, kuka olet. Et voi teeskennellä Jumalalle mitään. Sinun on oltava rehellinen. Sinun on oltava ”sinä”. Sinun on opittava tunnustamaan uskoa aidosti ja omalla äänelläsi. Se vaatii joskus suurta rohkeutta. Vaatii rohkeutta olla erilainen, olla kopioimatta toisten edesottamuksia. Muut uskovat näyttävät alkuun niin hurskailta, mutta loppujen lopuksi heistä ei ole ehkä kenestäkään esikuvaksi sinulle, joka olet ainutlaatuinen. Sinulla on ainutlaatuinen kutsu olla oma itsesi. Sinulla on erilainen sekoitus lahjakkuutta kuin kenelläkään muulla. Et ole massatuote. Ei ole olemassa ketään toista sinun kaltaistasi. Löydä siis oma ainutlaatuisuutesi, löydä oma äänesi, ilmaise uskoakin omalla persoonallisella otteellasi, palvele Herraa omalla tyylilläsi – sillä tavoin kuin on rehellistä sinua itseäsi kohtaan. Jos tarvitset siihen aikoja, jolloin irrottaudut seurakunnasta, etäännyt uskovista, rakennat jumalakuvasi uudestaan – silloin tee se. Se voi olla joskus jopa parasta, mitä sinulle voi tapahtua.

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi. Luuk.22:32.