Kuukausi: heinäkuu 2016

Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään… Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda. Sananl.11:17,25.

Joka toisten puolesta rukoilee, saa itse esirukoilijoiden tuen. Joka toisia siunaa, saa itse siunauksen. En tiedä, teinkö joskus päätöksen ryhtyä esirukoilijaksi, mutta sikäli kuin muistan olen sitä harrastanut koko uskossa oloni ajan. En tiedä, paljonko siitä on ollut hyötyä, mutta yrittänyt olen. En pidä itseäni minään ”mestarina” tässä, vaan jatkuvasti kipuilen Herran edessä ”Herra, kuinka pitäisi rukoilla, neuvo minua”.

Haluan olla käytettävissä. En harrasta mitään yövalvomista ja paastoan vain harvoin. Minulle on riittävästi haastetta siinä, että käytän valveillaoloajastani aikaa rukoilemiseen. Minulla on tarpeeksi haastetta siinä, että en päästä rukouselämääni kuivumaan ja rutinoitumaan. Tuntuu, että kaikki ohjelman mukaan rukoileminen muuttuu ajan oloon kuivaksi ja väkinäiseksi. Mutta rukousohjelma voi olla tukena, kun velttous iskee, sillä oma mukavuudenhalu on suuri vastus jokaiselle, joka haluaa olla tunnollinen rukoilija.

Mitä sitten rukouksen sisällöksi? Joku voi rukoilla minuutin verran ja ihmetellä sitten, mitä muuta voisin vielä rukoilla… Rukoilemiseen hurahtanut ihminen kyllä löytää rukousaiheita vaikka uutisista. Loppujen lopuksi aiheiden paljous on suurempi ongelma. Pitäisi voida seuloa erilaisia hyviä aiheita ja ottaa käsittelyyn vain todella tärkeät. Sen seulomisen tekeminen on aina vähän vaikeaa ja aina ei ”tärkeäksi” mielletty aihe innosta rukoilemiseen. On luotettava siihen, että Pyhä Henki rukoilee minun kanssani ja valikoi myös aiheita ja antaa rukoustaakkaa ja intoa kestävään rukoilemiseen. Joskus hän herättää rukoilemaan jonkin vaaran vuoksi.

Rohkaisen siis sinua kehittämään omaa rukoilemisen lahjaasi. Rukoilemistakin on erilaista ja jokaisella on siihen vähän oma äänensä, oma tapansa syventyä aiheisiin, omat suosikkiaiheensa, omat aikansa keskittyä. Jonkun on ihan pakko rukoilla ryhmässä, toinen kokee, että muut ihmiset vain häiritsevät keskittymistä (kuten minä). Mutta kannattaa kuunnella omaa sydäntä, tehdä tätäkin rukoilemisen jaloa työtä oman persoonallisuuden mukaan, niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, niin kuin kokee pääsevänsä parhaaseen vauhtiin ja ”tehokkuuteen” – Jumala antakoon armoa sinulle, että jaksat olla pitkäjänteinen ja kestävä rukoilija. Pyhä Henki laskekoon sinun sydämellesi aiheita, joiden puolesta saat itsesi liikkeelle, tunteet peliin, hengen palon sisimpääsi. Kristus Jeesus itse antakoon sinulle rakkautta puhua toisten puolesta, kantaa toisten kuormia, taistella asioita voittoon.

Juuri nyt joku ystävä tarvitsee sinun esirukouksiasi – olethan käytettävissä?

Monia vaivaa tänä aikana kiire. Tämä hektinen elämäntyyli vaatii menemistä ja tulemista, asioiden hoitamista, ihmisten tapaamisia. Jopa lomalla ihmiset menevät tukka putkella paikasta toiseen. Edes vapaa-aikana ei osata olla hiljaa paikallaan. Jos ollaan kotona, niin on pakko järjestää tupa täyteen sisään ja ulos lappavia ihmisiä. Kaikkea tätä säestää joko musiikki tai loputon pälätys.

Jumalan ihmisen on opeteltava olemaan hiljaa, laittamaan sivuun arjen askareet ja hiljennyttävä rukouksen ja sanan merkeissä. Ihmiset ovat kuitenkin liian sosiaalisia tehdäkseen tällaista yksin, vaan he järjestävät itsensä hengelliseen kokoukseen. Mikäs siinä, jos se ajaa saman asian, mutta luulen, että se on jonkinlainen kompromissi kahden erilaisen tarpeen välillä ja siksi ei aina paras vaihtoehto.

Jumala puhuu parhaiten hiljaisuudessa ja rauhassa. Martta hosui hyviä asioita, mutta menetti samalla jotakin arvokasta, jota Maria sai ottaa vastaan (Luuk.10:38-42). Jos haluamme kuulla Jumalan puhuvan, meidän tulisi osata odottaa häntä ja olla hiljaa. Joku voi kokea sielunsa rauhoittumisen parhaiten luonnon keskellä, joku toinen hiljentyy aina kotonaan. Mutta on tapa mikä tahansa, olennaista on, että emme ota aisteillamme vastaan koko ajan hälyä ja ihmisten puhetta ja keskity johonkin työhön tai ulkonaiseen asiaan. Keskitymme sen sijaan kuuntelemaan. Omat ajatuksetkin on syytä rauhoittaa ja antaa hengen virrata sisimmässämme sanattomana tai puolisanattomana rukouksena.

Tehkäämme niin tänään ja antakaamme Jumalalle suunvuoro. Kun hän puhuu, syntyy aina jotakin uutta elämää.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:10-11.