Kuukausi: heinäkuu 2016

Jeesus otti vertauksia luonnosta ja sillä hän viittasi siihen, että hengellisen elämän lait ovat monin tavoin samoja kuin ne lait, jotka näemme orgaanisessa luonnossa. Luonnossa näemme tapahtuvan kasvua, kun kasvit lähtevät kasvamaan pienistä siemenistä. Näin tulisi tapahtua hengellisessä elämässäkin, kun Jumalan sanan siemenet itävät meidän sydämemme maaperässä. Hengellinen kasvu voi olla myös kuoriutumista tai nahan vaihtoa eli kasvu sisältää eräänlaisia hypähdyksiä, jolloin elämä harppaa eteenpäin seuraavalle tasolle. Suurin luonnossa tapahtuva harppaus lienee ns. metamorfoosi eli perhosen toukan muuttuminen perhoseksi.

Mikä siis on se harppaus, joka sinun hengellisessä elämässäsi odottaa näkyväksi tulemista? Hengellinen elämä on monta kertaa myös jonkinlainen ketjureaktio. Meidän tulee kasvaa vaihe vaiheelta, emme voi harpata välivaiheiden yli. Jotkut ohittavat parannuksen tai kasteen. En suosittele. Viimeisin havainto, jonka olen itse tehnyt (saatuani asiaan liittyviä vaikutteita monilta hengen miehiltä), on se tosiasia, että suurin osa seurakunnista ja kirkkokunnista ovat organisoituja – eivät orgaanisia yhteisöjä. Ihmisen järjestelemä organisaatio ja koneisto, joka tuottaa uskonnollisen systeemin mukaisia ihmistuotteita, voi olla hyvin kaukana siitä, mitä itse Elämä tuottaa. Niinpä olemme aivopestyjä ja sokaistuneita, jos emme huomaa, kuinka kaukana meidän nykyinen uskontomme on apostolisesta uskosta ja hengellisen elämän aitoudesta.

Haluan siis rohkaista sinua menemään kohti sitä tosi elämää, joka sykkii Kristuksen antaman elämän voimasta ja joka ei tarvitse minkään uskonnollisen koneiston antamaa tekohengitystä. Hengellinenkin elämä tarvitsee vain vettä ja aurinkoa, armon hengessä julistettua Jumalan sanaa. Se tarvitsee Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Olkaamme varuillamme, ettemme katkaise niitä siunattuja ketjureaktioita, joita hengellinen kasvu edellyttää. Meidän tulee seurata Herraa Jumalan sanan kuuliaisuudessa ja rukouksen hengessä. Resepti on yksinkertainen. Emme saa mitätöidä sellaista, minkä tosi elämä tarvitsee – esimerkiksi Pyhän Hengen kastetta. Ilman sitä emme voi saada aitoa kutsua Jumalan sanan palvelijoiksi tai oikein mitään muutakaan kutsumustyötä Jumalan valtakunnassa. Mikään orgaanisessa elämässä tapahtuva asia ei ole suoritus – se on luonnollinen kasvuun kuuluva vaihe, joka ajallaan ja omien lakiensa mukaan tapahtuu siinä tilanteessa, jossa kulloinkin olemme. Niinpä Paavali kehottaa:

Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:16.

Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Jes.30:19.

Niin monta kertaa ihminen haluaa ratkaista ongelmiaan omin avuin, turvautumalla toisiin ihmisiin, ihmisviisauteen, ihmiskeinoihin. Jospa voisin ostaa avun ongelmaani rahalla? Usein vasta viimeisenä keinona on rukous. Silloinkin uskossa luotamme lähinnä muiden rukouksiin. Oma rukous on muminaa, turhautunutta päivittelyä, epäuskoista kiukuttelua.

Niinpä toivon voivani rohkaista sinua rukoilemaan kaikella uskalluksella ja ääneen, jopa huutaen. Kyllä yksin ollessa on lupa huutaakin. Rehellisyys Jumalan edessä tuottaa joskus ilmoille parkaisuja, itkuun murtumista, erilaisia tunteenpurkauksia. Ihmisten edessä voimme hävetä sellaista käytöstä, mutta ne vetävät Jumalan huomion puoleensa. Kaikki aitous kiinnostaa häntä. Hän on luvannut:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Usein vasta näissä ääritilanteissa, kun epätoivo jo kolkuttaa sydämen ovella, saamme tutustua Herraamme paremmin. Saamme kokea hänen hyvyyttään. Saamme suuren ilon, kun hän vastaa meille ja ilmestyy. Se tuntuu siinä tilanteessa ihmeeltä – mitä se onkin. Ilo valtaa meidät, olemme ihmetyksestä ymmyrkäisinä. Uskomme, joka oli heikkoa rukoilemisessa, osoittautuu heikoksi myös rukousvastauksen saamisessa. ”Onko tämä mahdollista?”

Kyllä se on mahdollista. Taloudellisissa ongelmissa painiva voi saada apua. Ilman puolisoa jäänyt voi saada elämäänsä uuden, kiinnostavan ihmisen. Lapseton voi tulla raskaaksi. Työtön voi saada työtä. Sairas voi parantua. Syntinen saada syntinsä anteeksi. Sitä voidaan kutsua evankeliumiksi. Se on ilosanoma Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on hyvä sanoma mihin tahansa ihmisenä olemisen ongelmaan, kun Jumala vastaa ja antaa avuttomalle avun, epätoivoiselle toivon, sairaalle terveyden ja murheelliselle ilon. Tätä varten me palvelemme Herraa. Saamme kokea hänen hyvyyttään ja hänen ihmeellistä apuaan elämämme helppoina ja raskaina päivinä. Emme jää turvattomiksi kuolemankaan edessä. Hän pelastaa meidät taivaalliseen valtakuntaansa.

Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Room.5:9.