Kuukausi: heinäkuu 2016

Perille saavuttuaan hän ei antanut kenenkään muun tulla mukanaan sisään kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. Luuk.8:51.

Meillä kaikilla on saman verran aikaa tänään – 24 tuntia. Kuinka aiot käyttää aikasi? Nukkumiseen kuluu ehkä kahdeksan tuntia ja loput 16 sinun tulee käyttää viisaasti. Mikä on se periaate, jonka mukaan käytät aikasi? Pienen lapsen äidin (tai yleensäkään perheenäidin) ei paljon tarvitse miettiä tätä ja hänen miehensäkin luultavasti käyttää noin kahdeksan tuntia töissä. Sitten jäljelle jäävästä ajasta menee suuri osa arkisiin askareisiin, kaupassa käymiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun jne.

Ehkä pitäisi kysyä, onko sinulla suunnitelmaa, miten käytät vapaa-aikasi hyödyllisesti (jos sinulla sellaista on)? Useimmat ihmiset, myös uskovat, käyttävät vapaa-aikaansa rentoutumiseen, huvituksiin, matkustamiseen ja muihin harrastuksiin. Mutta onko sinulla mitään Jumalalta saatua kutsumusta, johon haluat panostaa? Minä mietin jo kauan sitten, mikä on minun kutsumukseni ja miten oikein voisin käyttää aikani maan päällä niin, että ei kerran taivaassa tarvitse katua mitään. Minä pelkään tilannetta, että joudun sanomaan itselleni: ”Voi, miksi tuhlasinkaan aikaani tuollaiseen? Miksi olin niin saamaton, etten tehnyt, mitä olisin voinut tehdä? Miksi elin mukavuusvyöhykkeellä enkä panostanut Jumalan valtakunnan asioihin?”

Jos meillä on Jumalalta saatu kutsumus ja teemme määrätietoisesti työtä oman kutsumuksemme mukaan, silloin on tärkeää, että löydämme ympärillemme ihmisiä, jotka auttavat meitä ja tukevat meitä kaikissa tilanteissa. Jeesuksella oli 12 opetuslapsen ryhmä, joka seurasi häntä kaikkialle. Sen lisäksi hänellä oli kolmen opetuslapsen muodostama lähipiiri, joka oli läsnä aina kriittisillä hetkillä. Jeesuskin tarvitsi tukea ja hän halusi lähelleen ihmisiä, jotka uskoivat häneen. Jokaisen hengellistä työtä tekevän tulisi löytää avustajia, jotka uskovat samaan näkyyn ja tukevat häntä. Jokaisen hengellistä työtä tekevän ihmisen pitää osata ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka eivät tue, jotka epäilevät, jotka jättävät toisen oman onnensa nojaan, jotka kaivavat maata toisen jalkojen alta, jotka eivät ole Jumalan antamia ystäviä ja tosi veljiä tai sisaria, vaan jotka kriittisellä hetkellä ovat valmiita pettämään kaiken saamansa luottamuksen. Ei Jeesuskaan halunnut riskeerata tärkeitä tilanteita ottamalla mukaan ihmisiä, jotka pilkaten ja naureskellen sanoisivat: ”Mahdatko sinä olla mikään Jumalan Poika? Luuletko todellakin, että hän vain nukkuu? Taitaa tällä kertaa tulla vesiperä ja kuinkas sitten suu pannaan?”

Niinpä rohkaisen sinua tekemään kokosydämisesti oman kutsumuksesi mukaista työtä ja ottamaan siihen mukaan niitä, jotka ovat uskollisia ystäviä. Rohkaisen sinua vetäytymään (ystävällisesti ja loukkaamatta) pois jokaisesta ihmisestä, myös veljestä tai sisaresta, joka ei ole sinulle lojaali. Ota etäisyyttä jokaiseen, joka epäilee, onko sinusta mihinkään. Älä seurustele omasta aloitteestasi ihmisten kanssa, jotka ovat loukanneet sinua, epäilleet sinun uskoasi tai moraaliasi, jopa vastustaneet sinua, kun olet tehnyt hengellistä työtäsi. Älä turhaan jää odottamaan, että he muuttuvat. On ihmisiä, jotka eivät koskaan muutu, on lyttääjiä, on ikuisia kriitikoita, on loputtoman ynseitä ja katkeria ihmisiä. He ovat sinun kutsumuksesi tiellä – kierrä heidät kaukaa. He eivät ole koskaan missään suhteessa Jumalan asialla, mutta sinä olet. Älä anna heidän sumentaa sinun kutsumuksesi arvoa, hajottaa sinun keskittymistäsi, vetää sinua mukaan omaan tyhjänpäiväisyytensä maailmaan.

Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse. 2.Tim.3:13. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät. 2.Tim.4:5.

Jouduin lapsena vapaiden suuntien kesäleirille. Äitini pakotti minut ja pari veljeäni sinne. En olisi halunnut mennä. Melkein kaikki muut lapset siellä olivat outoja. Heti ensi päivästä alkaen tuli koti-ikävä. Oli elokuun alku, mutta vilu oli jokapäiväistä. Kahvia ei saanut, piti juoda teetä. Pullaakaan ei ollut, vaan piti jyrsiä näkkileipää. Ruokana oli jotakin sopan litkua. Suurinta huvia edusti traktorin lavalla köröttely. Nukkua piti heinien päällä rantasuulissa, jonka laudanraot olivat sormenmentäviä. Peitto ei riittänyt yön kylmyyttä vastaan. Päivisin piti istua telttakokouksissa kuuntelemassa erään hidaspuheisen saarnamiehen pitkästyttäviä esitelmiä ilmestysmajan kalustosta. Välillä sentään soitettiin hanuria ja kitaraa, mutta laulujen sanat kertoivat aina vaan samaa: ”olet syntinen, tee parannus tai aikasi loppuu”.

Jumalan sana sanoo tällaisenkin hyvin perustavaa laatua olevan totuuden: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Jes.55:8.

Tiedätkö: tuolla kesäleirillä sain antaa elämäni Jeesukselle – siellä heinien päällä rantasuulissa. Siitä viikosta tuli minulle ikimuistoinen viikko. En koskaan unohda niitä siunauksia, joita siellä sain. Katselen sieluni silmin sitä maisemaa joka päivä. Kutsun sitä ensirakkauteni maisemaksi. En halua unohtaa sitä maisemaa, vaan viivyn siellä sieluni silmin usein ja kohtaan Jeesuksen yhä uudelleen. Kun rukoilen, päädyn hengessä helposti sinne suomalaisen järven rantaan ja siellä suutelen Jeesuksen jalkoja. Sydämeni on niin kiitollinen häntä kohtaan ja lupaan olla hänelle lojaali ikuisesti.

Minä en tiennyt silloin, kun lapsena vastustin sinne leirille menoa, kuinka väärässä olin. En tiennyt, kuinka Jumala oli suunnitellut sen viikon niin paljon paremmin kuin minä. Osaatko sinä olla tänä päivänä varuillasi omia suunnitelmiasi vastaan? Osaatko antaa periksi Jumalan suunnitelmalle, joka on niin vastakohta sinun suunnitelmallesi, mutta siunattu ja hyvä, tuhat kertaa parempi? Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Jes.55:9.