Kuukausi: heinäkuu 2016

On ihmisiä, myös uskovia, jotka kokevat, että Jumala ei vastaa heidän rukouksiinsa. Sen vuoksi he jopa jättävät rukoilemisen sikseen. En minäkään saa rukousvastauksia solkenaan, mutta saan kuitenkin – aina joskus. Yritän muistaa kiittää Herraa kaikista rukousvastauksista, kuten myös kaikesta huolenpidosta, jota olen saanut rukoilemattakin. Yritän muistaa kiittää Jeesusta joka päivä siitä, että hän meni kuolemaan minun puolestani. Hän kärsi ja kuoli minun syntieni tähden – ei sen suurempaa kiitosaihetta olekaan. Lisäksi on monia maallisia siunauksia, joista kiitän Herraa usein. Esimerkiksi lapsenlapseni, joka syntyi tasan 8 vuotta sitten.

Olen uskaltanut tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen ja ehdotan, että mietit, olenko oikeassa: ehkä Jumala ei vastaa, koska kiitos vanhoistakin vastauksista on edelleen antamatta? Raamatun kertomus spitaalisista ja heidän parantamisestaan osoittaa, että kiittämättömyys on varsin yleistä (Luuk.17:17). Kiittämättömyys on meissä ihmisissä asuva taipumus. Se on vanhan luonnon ominaisuus, joka pitäisi voida selättää hengen avulla.

Rohkaisen siis sinua: ala kiittää Herraa kaikesta, mitä olet jo saanut. Se luo pohjaa uusille rukousvastauksille. En halua osoitella sormella, enhän voi sinun kohdaltasi, hyvä lukijani, tietää tilannettasi. Mutta samalla kehotan itseänikin kiittämiseen, koska Raamattu tekee niin:

Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään (Ps.100:4). Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta (1.Tess.5:18).

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. 1.Kor.4:12-13.

Kun Paavali kuvaa elämäänsä apostolina, hän ei kerskaa saavutuksillaan ja rehvastele omalla asemallaan ”johtajana”, vaan hän tekee melkein päinvastoin – hän luettelee niitä kärsimyksiä, joita hänellä on kestettävänään ja jotka tuntuvat olevan hänen apostolin virkansa luontaisetuja. Hän puolustaa itseään käänteisesti: ”tällaisia minun pitää kestää, koska sielunvihollinen vihaa minua”.

Mekin, jotka emme ole mitään apostoleita, vaan tavallisia riviuskovia, voimme omistaa nämä Paavalin sanat itsellemme. Apostolina hän kokee tavallisen kristityn kärsimyksiä moninkertaisesti vahvistettuina. Hän myös antaa meille esimerkin siitä, kuinka meidänkin tulee suhtautua ihmisten vihaan ja vainoamiseen, pilkkaan ja halveksuntaan, kun sellaista kohtaamme. Paavali itse sanoo sen näin: Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni. 1.Kor.4:16.

Jeesuksen seuraajina meidän on kerta kaikkiaan opittava Paavalin esimerkistä – ja Jeesuksen itsensä esimerkistä. Meidän on opittava siunaamaan, opittava kestämään urheasti kaikenlaista vihamielisyyttä jopa seurakunnan keskellä, opittava puhumaan hyvää, opittava olemaan kostamatta. Myös Pietari neuvoo meitä tähän ja lisää kehotukseensa ”tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta” vielä neuvon: Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. 2.Piet.1:10.

Rohkaisen siis sinua tänään olemaan erilainen, olemaan jalomielinen ja hyvä, olemaan armollinen. Koen kuitenkin syvää heikkoutta näissä luonteenpiirteissä itse ja siksi en voi puhua korkealta. Turvaudun tässä Herran veljeen Jaakobiin, joka opettaa: Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Jaak.1:19-21. – Kunpa osaisimmekin olla aina sävyisiä ja lempeitä, positiivisia ja uskonhenkisiä – rauhan lapsia niin että toistenkin kiivaus sammuu lähellämme.

Se on mahdollista. Meillä on suuri pilvi todistajia ympärillämme (vrt.Hepr.12:1). Meillä on Jumalan sana, joka opettaa ja neuvoo. Meillä on Pyhä Henki, joten voimme sanoa: Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus… 2.Kor.6:6.

Emme siis lannistu, vaan katsomme luottavaisin mielin eteenpäin. Kaikista heikkouksistamme huolimatta uskomme kasvuun, uskomme parempaan huomiseen, uskomme Jumalan tekevän meissä työtään. Uskomme Jeesuksen Kristuksen pelastavaan armoon ja hänen kykyynsä viedä meidät tässä kilvoittelussa maaliin asti – taivaan kotiin.