Kuukausi: elokuu 2016

Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko. Jes.33:6.

Nykyään, kun taloudellinen taantuma vaivaa Eurooppaa ja suomalaisillakin on paljon huolta tulevaisuudesta, voi elävä usko Jumalaan olla ratkaiseva tekijä. Kun luotamme taivaalliseen huolenpitoon, joka koskee myös maallisia asioita, emme pelkää ja murehdi elatuksen murheita niin paljon. Tällaisen luottamuksen löytäminen ei uskovankaan kohdalla ole aina automaattista. Me jokainen tarvitsemme hengellistä kasvua ja uskon vahvistumista, joka tapahtuu ainoastaan siinä, että päivittäin elämme uskon yhteydessä Jumalaan ja tuomme kaikki asiamme aina hänen eteensä. Vuosien saatossa sitten voimme odottaa, että sisimmässämme kehittyy sellainen luottamus Kristukseen, että ulkonaisten asioiden myllerrykset eivät hetkauta.

Rohkaisen siis (itseni lisäksi) sinua turvaamaan elävään Jumalaan kaikessa, myös maallisten asioiden luovuttamisessa Herran huolenpitoon. Aina kun vaikeudet kohtaavat meitä ja ongelmat ovat ylivoimaisia, voimme rukoillen kääntyä Herran puoleen:

Auta meitä väkevällä kädelläsi, pelasta ne, joita rakastat. Vastaa meille!…Auta meitä, me olemme hädässä! Turha on ihmisten apu. Ps.60:7,13.

Kun sitten saamme toistuvasti, vuodesta toiseen, kokea elämämme varrella, kuinka hänen uskollinen apunsa on meidän turvanamme, emme enää säikähdä pienistä. Tunnemme Herran uskollisuuden, hänen pettämättömän rakkautensa, ja silloinkin, kun rukousvastaus viipyy, voimme luottaa – vielä hän vastaa. Vielä tulee päivä, kun minä saan avun. Ja vaikka en saisikaan vastausta, kiitän Herraa joka tapauksessa. Kiitän häntä, auttajaani. Kiitän häntä, jos hän vastaa. Kiitän häntä, jos hän ei vastaa. Luotan uskossa häneen. Tapahtukoon Herran tahto. Hän on minun Herrani ja Jumalani, nyt ja aina, myötämäessä ja vastoinkäymisissä. Hän kuoli puolestani. Nyt kumarran häntä ja olen hänelle lojaali elämäni loppuun asti. Tunnustan aina: Jeesus on Herra!

Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan. Ps.40:4.

Ilmestysmaja on kuva meidän jumalasuhteestamme. Sellaisena vertauskuvana – ja kuvana taivaassa olevasta todellisesta temppelistä – se on pätevä vielä uudessa liitossakin.

Esipiha tarkoittaa fyysistä ja näkyvää puolta meistä. Esipihaa valaisee luonnollinen valo, se on alue, jossa toteutamme ”järjellistä jumalanpalvelusta”. Siellä lihallinen minämme teurastetaan, siellä liha kypsennetään tai poltetaan alttarilla. Siellä meidänkin sydämen ympärileikkaus tapahtuu ja siellä meidät kastetaan.

Sitten on pyhä alue, jossa ei ole luonnollista valoa, vaan sitä valaisee ”menora”, seitsenhaarainen kynttelikkö, joka kuvaa Hengen opetuksessa jaettua Jumalan sanaa. Sana on paitsi lamppu, myös leipä (näkyleipäpöydällä piti olla aina tuoreita leipiä). Pyhässä on lisäksi suitsutusalttari, joka kuvaa rukousta. Rukous saa voimaa alttarilla palavista hiilistä, toisin sanoen ilman Kristuksen sovitustyötä ja ilman Pyhän Hengen tulta ei voi olla aitoa rukousta.

Kaikkein pyhin on se huone, jossa saamme kohdata armollisen Jumalan, kuulla hänen äänensä ja palvoa ja ylistää häntä. Se ei ole mikään ulkonainen paikka, se ei ole kirkko eikä rukoushuone, se on meidän sisimmässämme oleva Hengen alue, jossa saamme kohdata elävää Jumalaa.

Nämä kaikki voidaan ymmärtää yksilötasolla olevina hengellisen elämän tasoina. Kaikkein pyhin kuvaa sisimpäämme ja liitonarkku (jossa oli laintaulut) kuvaa meidän sydäntämme, jonne on kirjoitettu Jumalan sana. Sen päällä oli armoistuin, mikä tarkoittaa, että Jeesus Kristus istuu kuninkaana meidän sydämemme valtaistuimella ja meillä on oikeus lähestyä hänen kauttaan Jumalaa hänen verensä suojassa – eihän kaikkein pyhimpään voitu mennä ilman verta. Jeesus vei sinne ylimmäisenä pappina oman verensä. Jeesus on repäissyt väliverhon kahtia, jotta meillä on nyt vapaa pääsy armoistuimen luo.

Tämän kaiken tulisi rohkaista meitä etsimään Herran teitä, pyrkimään Jumalan tahdon tekemiseen ja aitoon jumalanpalvelukseen, terveeseen uskoon ja jumalisuuteen ja tekemään uskostamme totta arjessa, sillä eihän siihen tarvita mitään kirkollisia kulisseja. Aito usko on tarkoitettu toteutumaan sydämen tasolla – ei sitä voi ulkoistaa seurakunnalle tai ammattipapistolle. Sinne sydämeemme Kristus on avannut lähteen, joka kumpuaa ”ikuisen elämän vettä” (Joh.4:14). Ja Pietari kehottaa näinkin: Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3.4.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.