Kuukausi: elokuu 2016

Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: ”Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut.” 1.Sam.17:28.

Daavid oli saanut työkseen paimentaa isänsä lampaita. Se ei ollut kaikkein arvostetuimpia töitä, mutta Daavid teki sen hyvin. Hän opetteli tekemään työtään aina paremmin ja toimimaan lampaiden hyvinvoinnin puolesta. Sitä varten hänen piti oppia tarkasti linkoamaan kiviä, sillä öisin sudet piirittivät lauman ja ne voitiin karkottaa vain kivisateella. Hänen piti samalla kouluttaa muitakin paimeniksi. Näin hän kehittyi omassa työssään. Muistamme Jaakobin, joka hänkin oli paimen ja karjankasvattaja. Jaakob myös kärsi vilua ja unettomia öitä, mutta hänen kohdallaan ammattitaito kehittyi hieman eri suuntaan kuin Daavidilla. Jaakobista tuli karjanjalostuksen asiantuntija, kun taas Daavidista kehittyi sotilas.

Mihin suuntaan sinun ammattitaitosi kehittyy? Mikä on sinun kutsumuksesi? Tänä päivänä minun mielestäni aivan liian monet pyrkivät oikotietä evankelistoiksi tai pastoreiksi. Jumalan kutsu sinun kohdallasi voi aivan hyvin liittyä sinun ammattiisi ja maalliseen työhösi. Aivan samoin kuin Jaakob ja Daavid, sinäkin voit kasvaa Jumalan ihmiseksi ryhtymättä ollenkaan uskonnon ammattilaiseksi. Jaakobin ja Daavidin kautta Jumalan ihmeelliset suunnitelmat tulivat julki ja Jumalan sanakin kajahti ilmoille, Herran ikiaikaiset aivoitukset saivat tulla lausutuiksi ja profeetallinen sanakin saapui meille asti heidän kauttaan, vaikka he eivät ryhtyneet papeiksi kumpikaan.

On mielenkiintoista huomata, kuinka Daavidin paimenen kutsumus kehittyi kohti sotilasuraa ja ”tointa Israelin turvallisuuspalvelussa”. Luetaanpa, mitä Raamattu on dokumentoinut Daavidin johtajan taidoista: Nuo [Daavidin] miehet ovat aina olleet meille hyviä. Meillä ei ollut mitään ikävyyksiä emmekä menettäneet mitään koko sinä aikana, kun kuljeskelimme samoilla seuduilla. Niin kauan kuin paimensimme lampaita heidän lähettyvillään, he olivat yötä päivää kuin muuri meidän ympärillämme. 1.Sam.25:15-16. Tästä kokemustaustasta nousi Israelille kuningas. Kuninkaan virka ja hallitsijan toimi oli hänen maallisen työnsä kolmas vaihe.

Missä vaiheessa sinun kutsumustyösi menee? Oletko saanut elämäsi aikana päästä koskaan seuraavalle tasolle, luoda nahkaasi, vaihtaa kuortasi? On tarkoitus, että pääsemme eteenpäin ja Jumala avaa meille uusia ovia, antaa uutta voitelua, laajentaa meidän vaikutuspiiriämme. Sinun tulee uskon hengessä odottaa sitä, mutta ennen kaikkea tehdä nykyinen työsi hyvin ja hoitaa virkasi kunnolla. Jumalan antama ylennys on kyllä armoa, mutta sinun tunnollinen työsi siellä hiljaisuudessa ja ihmisten katseilta piilossa (jossa nyt olet) on myös tärkeä.

Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Hab.2:3.

Sanotaan elämän tarkoituksesta mitä tahansa, uskovalle on Kristuksen tunteminen aina keskeinen asia. Jos emme opi tuntemaan Herraamme ja Mestariamme henkilökohtaisesti, mitä hyötyä on ulkoläksynä luetusta uskontunnustuksesta?

Kun annamme elämämme Herralle, aloitamme tutustumisen Jeesukseen. Ensikosketus on usein niin vahva, että jäämme jotenkin sen lumoukseen. Meistä voi tulla sadan metrin juoksijoita, jotka kuulemme (luulemme kuulleemme) toisen laukauksen ja jäämme lähtötelineiden luo harjoittelemaan starttia yhä uudestaan. Eihän se ole tarkoitus, vaan tarkoitus on jatkaa juoksua – kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään (Ef.4:13 KR38). Startti pitää ottaa sääntöjen mukaisesti, mutta maalintulo on tärkeämpi.

Jeesus kulki edeltä sen tien, joka meidänkin on määrä kulkea, sillä hän kutsui meitä seuraamiseensa. Jotkut haluavat nähdä Jeesuksen vain Jumalan Poikana, ylösnousseena Kuninkaana, ja siksi he korostavat ihmeitä ja yliluonnollisia tekoja ja jopa välttelevät ristin sanomaa. Mutta Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr.13:8). Se tarkoittaa, että hän on yhä myös ristin tien kulkija. Emme voi tuntea Kristusta, ellemme koe ristiä. Mitä runsaampina koemme osallisuuden Kristuksen kärsimyksiin, sitä läheisemmin tunnemme häntä. Siis jos sinua vainotaan, painetaan alas, vähätellään, pilkataan, lyödään ja syljetään – uskon tähden – sitä parempi. Kristuksen kanssa joudumme kohtaamaan ihmisenä olemisen heikkouden. Raamattu sanoo sen näinkin:

Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne. Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea. 2.Kor.13:3-4.

Siis rohkeasti eteenpäin, heikkoudessa tai voimassa, Kristuksesta osallisina olemme osalliset Tosi Elämästä.