Kuukausi: elokuu 2016

Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. 2.Kor.12:10 KR38.

Uskonelämä on täynnä paradokseja, kuten ”ollessani heikko, olen väkevä”. Hengellinen ihminen ymmärtää näitä paradokseja vaikeuksitta, mutta myös järjellä voi niitä jonkin verran ymmärtää. Esimerkiksi, jos haluan oppia jotakin uutta, minun täytyy ensin myöntää, että en vielä ole täysinoppinut. Pitää olla nöyrä ja tietoinen omasta heikkoudestaan, jotta voi kasvaa, kypsyä ja vahvistua.

Niinpä Jumala vie meitä heikkouteen eri tavoin, jotta pääsisimme ”kasvamaan ja vahvistumaan”. Jumalan henki on minulle korostanut viime aikoina, että on osattava myöntää oma vajavaisuutensa, mihinkään itsetyytyväisyyteen ei ole varaa, jos aikoo mennä eteenpäin. Jumala voi antaa minulle hengellistä kasvua ja ”pääsyn seuraavalle tasolle” vain, jos olen riittävän nöyrä ja tietoinen omasta puutteellisuudestani. En saa jäädä laakereille lepäämään. En saa olla liian tyytyväinen saavutetusta tasosta.

Jumala on Luoja. Se tarkoittaa, että hän on luova koko ajan. Jos haluan elää Jumalan elämää, minunkin on löydettävä uutta ja tuoretta sisältöä elämääni. En voi etsiä sitä ulkonaisista asioista, vaan minun täytyy etsiä sisäisiä lähteitä, niitä eläviä vesiä, jotka kumpuavat häviämättömän elämän voimasta – Ylimmäisen pappimme Kristuksen ehtymättömästä ylösnousemuselämästä.

Jos sinulla on jano Jumalan puoleen, hyvä. Jos tunnet itsesi puutteelliseksi, hyvä. Jos tunnet heikkoutta, hyvä. Sillä heikot, hengessään köyhät ja janoavat ravitaan. Sana lupaa sen: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6.

Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Ps.27:5.

Kuvittele merihätään joutunutta, joka henkensä kaupalla kamppailee myrskyn keskellä pelkän pelastusliivinsä varassa, kun vene on kaatunut. Sitten hän kuulee pelastushelikopterin äänen ja näkee pintapelastajan tulevan luokseen. Kuvittele sitä tunnetta, jota hätään joutunut kokee, kun hän huomaa nousevansa ylös vedestä. Jokin suurenmoinen voima nostaa häntä kohti kopteria. Sitä voidaan verrata siihen uskoon, joka meillä on, kun luotamme Jumalaan ja koemme hänen kantavan meitä ja nostavan meitä elämämme aikana – aina ja joka päivä – kohti kirkkautta, onhan pelastuksen toivosta tullut meille sielumme ankkuri (Hepr.6:19). Jumala nostaa meitä monella tavalla:

Herra tukee häntä, kun hän on sairas, ja nostaa hänet tautivuoteelta. Ps.41:3. Köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma. Ps.107:41. Herra rakastaa kansaansa, hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan. Ps.149:4.

Kiitetty olkoon Herra, joka nostaa meidät ylös, kun olemme langenneet, joka parantaa meidät sairaudestamme, joka hoitaa sydämemme haavoja, joka rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, joka tukee meitä elämämme vaikeuksissa, joka nostaa päämme pystyyn, joka puhdistaa maineemme ja nostaa nöyrät ylös häväistyksen kuopasta, joka korottaa alhaiset, joka seppelöi lapsensa kirkkaudella ja kunnialla!

Kiitetty olkoon Herra, meidän Jumalamme, päivästä päivään!