Kuukausi: elokuu 2016

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Jer.29:18.

”Sinä päivänä” viittaa ylösnousemuksen päivään tai ylipäätään Jeesuksen tulemukseen, jolloin hän hallitsee kuninkaana. Silloin:

Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta, nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion. Jer.29:19-21.

Tähän on ladattuna runsaasti Kristuksen kirkkauden evankeliumin voimaa. Ainakin minuun tekee vaikutuksen tällainen lupaus, jossa ”pilkkaajat ovat poissa” ja jossa ”väärintekijät on revitty juurineen maasta” ja jossa vihdoinkin on saatu lopullinen oikeus kaikille viattomille, ”jotka on väärin perustein leimattu syyllisiksi”. Mahtavaa! Jo nyt voimme uskossa iloita, että kerran saamme nähdä sellaisen päivän, jolloin Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi eikä lurjusta jalomieliseksi. Jes.32:5.

Tällaisen päivän haluamme nähdä ja tiedämme, että sitä odotusta, jossa toivorikkaasti katsotaan tulevaisuuteen, kutsumme uskoksi. Olkaamme siis vahvoja uskossa, sinnikkäitä, kärsivällisiä ja kestäviä. Raamattu sanoo, että Jumala tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Hepr.6:18-19.

Palkinto odottaa, suurenmoinen palkinto odottaa kerran jokaista, joka on säilyttänyt uskonsa loppuun asti. Nyt jo saamme uskossa katsella sitä ja riemuita tulevasta:

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen. Fil.1:20.

Paavali oli vankilassa kuin rikollinen ja oli koko ajan vaarassa joutua leijonien suihin. Paavali ei pitänyt sitä häpeänä sen paremmin kuin kahleitaankaan. Hänellä oli hyvä omatunto ja hän odotti tulevaa maailmaa, sitä jossa Kristus hallitsee ja jossa Paavalikin saisi kaikki oikeutensa takaisin, varsinkin vapautensa. Paavali oli näissä olosuhteissa urhea ja säilytti rohkeutensa ja vahvistui uskossaan.

Niinpä mekin saamme ottaa saman uskon asenteen. Emme ole ihmisten keskellä mitään, vaan olemme tyytyneet olemaan vähäpätöisiä, melkein näkymättömiä. Meillä ei ole mitään kerskaamisen aihetta, ainoastaan Kristus. Saamme kunnioituksen sijasta usein kiviä niskaamme, kohdata kaikenlaista kiusantekoa ja ilkivaltaa. Näissä olosuhteissa meidänkin on syytä säilyttää uskon rohkeus ja luottamus Jumalaan eikä suostua elämään pelossa ja masennuksessa. Kun katselemme itseämme Jumalan sanan valossa, saamme tarvittavaa rohkeutta, toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Paavalikin suositteli määrättyjä asioita filippiläisille:

…toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. Fil.1:27-28.

Jos meillä onkin maailmassa ahdistus, jos kohtaamme vastustusta ja pilkkaakin, voimme kuitenkin katsoa niiden ohi kohti määränpäätä. Paavali ilmaisi uskonsa näin:

Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Fil.3:14.