Kuukausi: elokuu 2016

Usko ei ole vain joidenkin asioiden totena pitämistä, vaan se on kokonaisvaltainen elämänasenne. Uskoa luonnehtii turvallinen luottamus Jumalaan ja kiitollinen mieli. Usko antaa pohjaa elää tyytyväisenä elämäänsä ja rohkeutta kohdata vaikeuksia. Kristus on luja kallio jalkojemme alla – niin emme horju. Jumalan Hengen johdatus antaa meille rauhallisuutta, kun tiedämme, että hän osaa suunnitella elämämme paremmin kuin me itse – ei ole tarvetta hötkyillä. Usko antaa näköalaa, jota mikään maallinen filosofia ei anna. Uskon asenteella voimme käydä kuolemaakin kohti turvallisin mielin. Raamattu kuvaa meille uskon erilaisia ulottuvuuksia ja uskon merkitystä monipuolisella tavalla. Luetaanpa vaikka katkelma psalmista 103:

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. Ps.103:2-5.

Uskon silmin voimme nähdä näkymättömiä ja tiedostaa etukäteen Jumalan suunnitelmia: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1. Vain uskova ihminen voi saada sen suurenmoisen lahjan, jota Raamattu kutsuu ”viisauden ja ilmestyksen hengeksi” (Ef.1:17 KR38). Uskovina voimme jättää tulevien murehtimisen, sillä Raamattu lupaa: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Fil.4:6-7.

Hengellisessä elämässä pätevät samat lait kuin luonnossakin – orgaanisessa elämässä. Jeesus esitti vertauksen vehnänjyvästä: Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joh.12:24.

Vehnänjyvä voi olla esikuva monista asioista. Tunnistatko oman elämäsi vehnänjyvät, jotka ovat joutuneet mullan alle, peitetyiksi pimeään? Itse olen kokenut monta kertaa, kuinka jokin minun toiveeni, haaveeni, unelmani on pitänyt haudata. Toisaalta jotakin on noussut myös mullasta esiin – ehkä paljon myöhemmin, ehkä hyvinkin erilaisena. Nuoresta asti olen esimerkiksi halunnut kirjoittaa kirjan. Olen kirjoittanutkin kirjan, jopa kirjoja, mutta niiden parin kirjan vastapainoksi, jotka olen saanut aikaan, olen haudannut vähintään yhtä monta käsikirjoitusta. Olen haudannut monta muuta projektiani. Näen usein sen taustalla, mitä tällä hetkellä teen, mikä nyt tuntuu sujuvan, kauan sitten kylvetyn siemenen. Mitään ei kasva ilman siemeniä. Mikään kasvi ei jalostu, ellei sitä kylvä monta kertaa.

Mikä rohkaisu siis piilee tässä? Sanonko sinulle: ”hautaa projektisi”? En sano, mutta sanon: ole valmis siihen, että Jumala ottaa sen, mitä sinulla on, ja hautaa sen voidakseen kasvattaa siitä esiin jotakin vähän erilaista myöhemmin. Jumala on siementen Jumala. Jumala on kykenevä pakkaamaan elämää siemeniin ja kykenevä herättämään siemenen elinvoimaiseen kasvuun. Koko elämämme voi olla siemenen kaltainen kokonaisuus. Koko tulevaisuutemme on elämällemme annettu uusi kasvu tuonpuoleisessa.

Pienen pojan eväät (viisi leipää ja kaksi kalaa) olivat siemen. Meilläkään ei ole paljon mitään Jumalalle tuotavaksi, mutta Jumala voi ottaa vastaan siemenenä sen vähän, mitä annamme, ja saada siunauksellaan sen kasvamaan satoa. Voimme antaa Jumalalle aikaamme eri tavoin. Jos annamme Jumalalle runsaasti aikaamme, Jumala voi siunata meitä niin, että ajan puute ei koskaan tule meille esteeksi. Olemme tehokkaita ajankäyttäjiä, kun viivymme Herran edessä ”sanaa levollisesti tutkien ja rukouksen hengessä tekemättä mitään”. Mikään ei kasva tehokkaammin kuin Jumalalle annettu aika, raha – ja mikä vaan.

Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Matt.13:8.