Kuukausi: syyskuu 2016

Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps.25:16.

Psalmi 25 on Daavidin rukous. Daavid joutui pakenemaan erämaahan. Siellä hän sai pohjia myöten kokea avuttomuutta ja yksinäisyyttä. Mutta hänen tilanteensa johdosta hänellä oli myös aikaa rukoilla. Hänellä oli ”parhaat mahdolliset olosuhteet” kääntyä Herran puoleen ja huutaa häntä avuksi. Hän sai motivaatiota jumalasuhteensa hoitamiseen siitä ulkonaisesta hädästä, joka hänellä oli. Ja kuten tiedämme, hän sai myös avun. Daavidia ei tuomittu elämään erämaassa eikä hän joutunut olemaan yksin ja tuntemaan avuttomuutta lopun ikäänsä.

Niinpä sinunkin ahdinkosi on myös tilaisuus oppia jotakin arvokasta. Sinunkin elämäsi yksinäisyys voi olla sinun tilaisuutesi oppia tuntemaan koko maailmankaikkeuden uskollisin ystävä – Jeesus. Sinun hätäsi voi olla paras tae siitä, että opit tuntemaan voimallisen Jumalan, joka vastaa rukouksiin. Sinun elämäsi vaikeudet ovat paras opettajasi, kun opettelet rukoilemaan ja etsimään johdatusta. Sinun kipeästi tarvitsemasi ihme voi olla pääsyy siihen, että uskosi kasvaa.

Mutta kasvaako uskosi? Oletko kytkenyt elämäsi Jumalan sanan valokaapelilla Kristukseen? Siinä kaapelissa vilisee enemmän ”megoja” kuin missään muussa kaapelissa. Jumalan sanan valo valaisee kirkkaammin kuin auringon valo. Kun Jumala vastaa, se on kuin ukkonen jyrähtäisi (Joh.12:29). Tärkeintä ei kuitenkaan ole voiman ilmeneminen, vaan se, että Jumala saa elämässäsi sen paikan, joka hänelle kuuluu. Anna hänen tulla elämäsi keskipisteeksi, sinun karttasi origoksi. Laita elämäsi kartalle punainen piste siihen, missä Kristus on. Lue siitä joka aamu ”olet tässä” ja suunnista siitä jokaiseen päivääsi. Daavid teki niin ja sai syvän ahdinkonsakin keskellä kokea, että Jumala on voimallinen ja auttaa. Tämän elämänkokemuksen ja opin hän siirsi pojalleenkin niinä päivinä, kun hän oli jo elämänkaarensa loppupuolella – oli vallasta väistyvä kuningas:

Daavid sanoi pojalleen Salomolle: ”Ryhdy päättävästi ja rohkeasti työhön! Älä pelkää äläkä lannistu, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua, vaan auttaa sinua saamaan päätökseen kaikki Herran temppelissä tehtävät työt.” 1.Aik.28:20.

Oliko Daavid ”yksin ja avuton”? Ei todellakaan. Hän oli saanut jättää taakse pakomatkansa. Hän oli saanut kasvaa uskossa ja mennä suurin harppauksin eteenpäin. Niin on oleva sinunkin kohdallasi, jos vain käännyt hänen puoleensa aina ja kaikissa elämäsi vaikeuksissa. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.” Ap.t.14:22. Jos aina turvaudut Herraan kaikissa ahdingoissasi, sinä et ainoastaan saa jättää taakse yksinäisyyttäsi ja avuttomuuttasi, vaan sinä saat jättää taaksesi mittavan elämäntyön. Näin me uskomme ja tässä uskossa rohkaisemme aina toinen toistamme.

Joskus vaikeudet kasaantuvat, olosuhteet käyvät ylivoimaisiksi, elämä ajautuu umpikujaan. Avioliitto voi särkyä, yritys ajautua konkurssiin, vakava sairaus iskeä. Mutta jos niin käy, silloin on aika kääntyä Herran puoleen ja huutaa häntä avuksi. Herra on voimallinen muuttamaan sinun olosuhteesi ja auttamaan sinua. Jumalan kansan hätänumero on 5015: Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15.

Aina ei kuitenkaan elämän ankeus sisällä mitään dramatiikkaa. Elämästä on voinut tulla surkeaa vain yksinäisyyden vuoksi. Tai uskonelämässä on menossa kuiva jakso – erämaataival. Olisi halu kokea uutta, saada virvoitusta, tyydyttää janoaan, mutta tylsä arki vain jatkuu päivästä päivään. Jumala on jossakin kaukana eikä kuule avunhuutoja. Sana ei puhuttele, rukous ei maistu. Jano ei sammu, vaikka kävisi matkoilla, keksisi itselleen erilaisia huvituksia. Jano ei sammu, vaikka katselisi elokuvia tai lukisi kirjaa. Jano ei sammu mökillä eikä jano sammu kotona. Hengellisessä kokouksessakin puheet kaikuvat ontoilta.

Erämaataipaleelle on ominaista, että se tuntuu aina liian pitkältä. Kuivalle jaksolle on ominaista, että kaipaa uutta, janoaa virvoitusta. Kuitenkin – kuivatkin jaksot päättyvät aina. Erämaa ei jatku ikuisesti. Sateeton sääkin – viikkoja kestänyt – katkeaa ukkosiin ja rankkasateisiin. Talven jälkeen tulee aina kevät ja kesä. Jesaja kuvaa tätä muutosta: Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Jes.32:15. Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Jes.35:1. Jeesus lupasi vuorisaarnassaan: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6. Kun Herra ilmestyy, kaikki muuttuu hetkessä: Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Ps.23:2.

Kun Herra saa sinut perusteellisesti virvoittaa, sen jälkeen: Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy (Jes.58:11). Uskothan sen? Uskallathan nähdä tulevaisuutesi siunattuna? Uskallathan nähdä, että elävät vedet vielä virtaavat? (Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17).