Kuukausi: syyskuu 2016

Pietari kirjoittaa kirjeessään pelastuksesta ja toteaa sen olevan suuren ilon aihe, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. 1.Piet.1:6.

Kärsimys osana uskon vaellusta on se uskonelämän vaikea pala – hinta, jonka joutuu maksamaan. Risti on kuitenkin välttämätön. Ristillä Jeesus maksoi hinnan, jota ilman eläisimme ilman toivoa maailmassa. Mekin maksamme uskostamme hinnan, jotta se voi olla elävää, tervettä ja aitoa. Joudumme sen tähden moninaisiin koettelemuksiin.

Olen kokenut kaikenlaisia koettelemuksia itse ja seurannut muiden uskovien koettelemuksia. Joskus näyttää siltä, että ne koetukset ovat aivan ylivoimaisia. Voi vain ihmetellä, miten kukaan selviää niistä hengissä. Tai miten kukaan voi säilyttää mielenterveytensä noissa ahjoissa. Miten kukaan voi olla katkeroitumatta noissa elämän vastoinkäymisissä.

Ihmeellinen lopputulos on kuitenkin, että kyseiset henkilöt ovat tulleet ahjostaan läpi vahingoittumattomina ja ikään kuin uudestiluotuina. He eivät ainoastaan ole kestäneet, vaan he ovat tulleet vahvemmiksi, terveemmiksi, eheämmiksi. Miten se on mahdollista? Miten sellainen säteily voi nyt heistä loistaa? Vastaus: se koettelemus, jonka läpi he menivät, puhdisti heidät. He kestivät sen, koska he kulkivat sen läpi Kristuksen kanssa. Pietari valottaa tätä puhdistumisen salaisuutta:

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Danielin kirjassa on kertomus, kuinka kolme miestä heitettiin tuliseen pätsiin. Kun he selvisivät siitä hengissä, sanotaan: …tuli ei ollut pystynyt heihin: heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet, heidän vaatteensa eivät olleet lainkaan vahingoittuneet, eikä heistä edes lähtenyt savun hajua. Dan.3:27.

Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Jes.61:1-3.

Jeesus ei tullut tuomitsemaan ihmisiä. Hän on kyllä ylituomari, mutta tuomio on ns. siirretty tuomio (penkkiurheilijat tuntevat termin). Jeesuksen tärkein kutsu oli tuoda ihmisille armon evankeliumi, sovituksen sanoma. Hänellä oli voitelu ja valtuutus Isältä tähän. Tätä työtä hän edelleen tekee ja hän vuorostaan lähettää nyt meitä hoitamaan sovituksen virkaa ja julistamaan armon evankeliumia, hyvää sanomaa Kristuksen rakkaudesta.

Seurakunta, joka julistaa vain Jumalan tuomioita, on eksyksissä. Uskova, joka aina vain syyttää toisia, on käsittänyt asiat väärin. Veli tai sisar, joka antaa iloöljyn sijaan kyyneliä, on armoton ja ymmärtänyt kaiken nurinkurisesti. Kristitty, joka haluaa murehduttaa ylistykseen ja kiitokseen halukkaita ihmisiä, on kääntänyt asiat päälaelleen. Kannattaa lukea yllä oleva Jesajan kohta riittävän monta kertaa ja kiinnittää se vaikka seinälle, jotta ei unohda, mitä Jeesus haluaa meidän tekevän.

Meillä ei ole kutsua syyttää ja tuomita (edes parannuksen aikaansaamiseksi) eikä meidän tehtävämme ole taakoittaa ennestäänkin kuormitettuja ihmisiä, vaan meidän tehtävämme on nostaa alas painettuja, rohkaista arkoja, valaa toivoa toivottomiin, puhua Kristuksen kirkkauden evankeliumia tämän ajan kolhituille, yksinäisille ja masentuneille ihmisille. Meidän tehtävämme on parantaa sairaita. Jotkut sairastavat fyysisesti, toiset psyykkisesti, toisilla on talous kuralla, toiset ovat henkisesti loppuun palaneita. On myös niitä harhailevia sieluja, joiden usko on kovin hataraa ja he tarvitsevat jonkun, joka osaisi näyttää elämän tietä ja ohjata terveeseen uskoon. Silloin hekin voivat kokea niitä ilon tunteita, joista Jesaja niin kauniisti puhuu:

Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Jes.61:10.