Kuukausi: syyskuu 2016

Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut. Filem.1:6.

Me suomalaiset asumme täällä kylmässä maassa, jossa on talvisin pimeää. Suomessa on paljon asumatonta seutua ja metsää, oikein korpea. Asumme joko liian harvassa tai liian tiheässä. Kaupungissa on pakko asua, mutta kerrostalossa on liian meluisaa. Suomessa on köyhä kansa ja korkea verotus. Suomessa ei osata laittaa terveydenhoitoa kuntoon.

Siinäpä muutama väite olosuhteistamme. Mutta meillä ei oikeasti ole kauhean paljon valittamisen aihetta. Elämme korkean elintason maassa, jossa on hyvä terveydenhoito. Lapsemme saavat käydä koulua ja he saavat itse asiassa nauttia maailman parhaasta koulutuksesta. Suomessa on ihana kesä ja mahdollisuus irrottautua työstä ilman rantalomaakin.

Olen huomannut, että suomalaiset valittavat aivan liian pienistä asioista aivan liikaa. On syytä pysähtyä ja katsoa, millaisen ylellisyyden keskellä elämme. Meillä on korkea sivistystaso (mitä ikinä se tarkoittaakin?) ja mahdollisuus harjoittaa kristillistä uskoa vapaasti. Meillä on pitkä uskon perinne ja Raamattu monena käännöksenä.

Mutta ymmärrämmekö, mitä Kristus on meille antanut? Paavali rukoili Filemonin puolesta, että hän saisi armon ymmärtää kaiken hyvän, jota Kristus voi antaa. Tämä on hyvä rukous myös tänään, kun ainainen marina yrittää tunkea sielunmaisemaamme, kun tekee mieli valittaa. Voimme keskittyä ajattelemaan Kristusta, löytämään niitä aarteita, joita hänessä on, ja ryhtyä kiittämään. Voimme kiittää ulkonaisesta hyvinvoinnista, jota saamme nauttia, mutta voimme myös kiittää Herraa kaikesta siitä korvaamattoman arvokkaasta, jota yksin Kristus voi meille antaa. Ajattele sellaisia asioita kuin pelastus, sovitus, anteeksiantamus, ylösnousemus, tuleva maailma. Ajattele iloa, rauhaa ja vanhurskautta. Ajattele turvallisuutta, jonka löydämme hänen siipiensä suojasta. Mieti ikuisen elämän toivoa, jota ilman monet jostain kumman syystä pystyvät elämään – minä en! Voin ottaa käteeni Raamatun ja iloita siitä. Voin koska tahansa kääntyä Herran puoleen rukouksessa ja saada avun.

Niinpä rohkaisen sinua, joka tänä päivänä koet jääneesi ilman jotakin tärkeää. Katso häntä, joka on kaiken armon antaja. Mene hengessä hänen luokseen. Hän voi loputtomista varastoistaan kaivaa sinulle sen, jota kaipaat saada.

Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:19.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. Ps.84:8.

Hengellisessä elämässä on määrä tapahtua samanlaisia asioita kuin luonnollisessa elämässä. Ihmisen normaali elämä on jatkuvaa kasvua. Ennen lapsilla käytettiin kapaloita. Kullervo on kalevalaisessa tarustossa henkilö, joka repi omat kapalonsa. Se kuvaa voimakasta kasvua ja määrätietoista suuntautumista tulevaisuuteen, jossa ei ole läheisriippuvuudella sijaa. Sinäkin voit olla tulevaisuuteen suuntautunut, kasvuun ja aikuistumiseen tähtäävä ihminen. Kun kasvat aikuiseksi, jätät lapsuutesi perheen ja perustat oman perheen. Jos olet ollut seurakunnassa yli kymmenen vuotta passiivisena rivijäsenenä, olet vähän kuin uuninpankopoika tai vanhapiika. Useimmat eivät kiinnitä asiaan huomiota, eivät ainakaan pidä asiaa kielteisenä piirteenä, mutta minun mielestäni ilmassa on vaaran merkit. Ei Jumala ole tarkoittanut meitä pysähtymään paikallemme, juuttumaan johonkin kehitysasteeseen, vaan hän haluaa, että menemme eteenpäin. Terve hengellinen kasvu merkitsee aina jonkinlaista ulos kasvamista entisistä ympyröistä. Niin kuin lintu kuoriutuu ulos munasta, sinunkin on tarkoitus kuoriutua yhä uudelleen, luoda nahkasi, kasvaa seuraavalle tasolle, mennä eteenpäin. Lintukin menee eteenpäin kasvussaan, ei se jää tipuna nokkimaan jyviä, vaan se jonain kauniina päivänä levittää siipensä ja nousee lentoon. Eikä se vain nouse lentoon, vaan se muuttaa vielä samana kesänä ulkomaille…

Kasvun seuraaminen on suorastaan hauskaa. Jumalan luoma maailma on ”huvittava”, sanoisi virolainen (eli kiinnostava). Miksi kummassa seurakuntaan on pesiytynyt tapa istua penkissä vuodesta toiseen? Miksi kummassa seurakuntalaiset eivät kasva, vaikka sanaa koko ajan saarnataan? Miksi kummassa näitä paikalleen juuttuneita vielä ylistetään? Siksikö, että he tuovat rahaa ja ruokkivat ahnetta systeemiä?

Pysähtyneisyyden tila on kaikista pahin. Oikeastaan Laodikean seurakunta eli juuri siinä tilassa (Ilm.3:14-22). Niinpä haluan rohkaista sinua etsimään kasvua. Haluan rohkaista sinua itsenäistymään. Itsenäinen hengellinen elämä on sitä, että sinä etsit oman ruokasi, syöt vahvasti sanan ruokaa, ja sinä etsit Jumalan johdatusta ja neuvoa päivittäin rukouksessa. Ei ole väärin osallistua seurakunnan elämään ja olla mukana yhteisissä tilaisuuksissa, mutta on väärin olla niistä kokonaan riippuvainen. On väärin jäädä ruokittavaksi seurakunnan penkkiin ja ulkoistaa koko hengellinen elämä seurakunnalle. Olen iloinen niistä muistoista, joita meillä on tyttärestäni, kun hän istui syöttötuolissa. Mutta olen kiitollinen ja iloinen, että hän ei enää istu syöttötuolissa ja odota siinä, että äiti työntää lusikkaa suuhun.

On hyvä, että sinäkin olet saanut jättää taaksesi hengellisen varhaislapsuuden ja mennä eteenpäin uskossasi ja hengellisessä kasvussasi. On hyvä, että kasvua tapahtuu sinun elämässäsi koko ajan. Varjele sitä äläkä anna minkään tulla esteeksi terveelle kasvulle.

Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. 2.Tess.1:3.