Kuukausi: lokakuu 2016

Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois… Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan… 1.Sam.30:3,6.

Onko sinun elämässäsi ollut tällaisia vihollisen hyökkäyksiä, kun se on rikkonut sinun ihmissuhteitasi, hajottanut perhettäsi ja sen päälle vielä syyttänyt sinua kaikesta? Sielunvihollinen näyttää joskus meille todellisen luontonsa. Saamme nähdä, miten julma ja häikäilemätön se on. Joudumme hätään ja vieläpä sellaiseen, jossa ystävistä ei näytä olevan mitään apua – päinvastoin. Heidän vihaiset syytöksensä kaatavat meidät lopullisesti maahan.

Kuinka arvokasta olisikaan rohkaista ahdingossa olevia ihmisiä. Joskus vain oma ahdinko tekee siitä liian vaikeaa. Niinpä meidänkin on näissä tilanteissa osattava rohkaista itse itseämme, tarkemmin sanoen etsittävä apua Herralta ja pyydettävä Pyhän Hengen antamaan rohkaisua. Pyhä Henki on Raamatun mukaan Lohduttaja ja Neuvonantaja ja sen lisäksi Puolustaja. Antaapa Raamattu hänestä tällaisenkin kuvauksen: Hän, joka masentuneita rohkaisee (2.Kor.7:6). Daavid löysi ahdingossaan avun. Mekin voimme luottaa Jumalaan:

Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme kaikessa hädässä aina kääntyä Jumalan puoleen, niin pienissä kuin suurissakin ongelmissa. Jumalan ilmestyminen ahdinkomme keskellä kasvattaa meissä uskoa. Rauhallinen, turvattu ja tasainen elämä voi sekin olla Jumalan lahja, mutta sen keskellä usko ei kasva. Joudumme koetuksiin, jotta saisimme kokea hänen uskollisuuttaan.

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. 1.Kor.1:22-23.

Paavali ei tässä mainitse lainalaisuutta, mutta se taipumus meissä kaikissa asuu. Kun yritämme ymmärtää Jumalan tahtoa ja saamme sen selville Jumalan sanasta, me yritämme omin avuin toteuttaa sitä. Tässä joudumme helposti lain alle. Tai meistä tulee fariseuksia, jotka katsomme nenän vartta pitkin noita toisia, jotka ovat ”sortuneet”. Tämä kaikki kertoo ensirakkauden menettämisestä. Ensirakkaudessa elävä uskova nimittäin elää lähellä Jeesusta. Kristus on hänen voimansa lähde. Jos hän tuntee itsensä syntiseksi – ja sellaista hän kokee usein – niin hän kääntyy Kristuksen ristin puoleen ja syntinsä tunnustaen ottaa vastaan sovituksen Herralta. Hän ei yritä omien tekojen ja suoritusten avulla olla Jumalalle kelpaava. Hän ei paikkaa omaa puutteellisuuttaan etsimällä vikoja toisista. Hän ei yritä peitellä omia syntejään ja vikojaan ja kieltää niitä. Tätäkin näkee paljon. Menepä ojentamaan jotakuta narsistista uskovaa ja saat hänet kimppuusi – hän kun ei ole tehnyt mitään väärää koskaan…

Aina ei ole kysymys synnistä. Voi olla kysymys jostakin rukousaiheesta, johon odotamme vastausta. Tai voi olla kysymys paikalleen juuttumisesta, uskon rutinoitumisesta, sisäisestä kuivuudesta. Näiden takia sitten yritämme vimmatusti suorittaa jotakin: käydä ahkerasti kokouksissa, antaa rahaa lähetystyöhön, lukea Raamattua, rukoilla – mitä vaan, mitä meidän uskonnollinen mielemme vaatii.

Mutta saatamme unohtaa tärkeimmän: Jeesus on voiman lähde, hän antaa elämän. Menkäämme hänen luokseen. Suunnatkaamme katseemme häneen, joka ristillä kantoi meidän syntimme ja rikkomuksemme. Hän täyttää kaikessa sen, mikä meiltä puuttuu.

Jos luemme mitä tahansa rukousaihepalstaa, ihmisiltä puuttuu aina kaikkea ulkonaista: ruumiin terveys, toimeentulo, puoliso. Vain harvat aiheet edes sivuavat hengellisiä tarpeitamme. Mutta meidän suurin tarpeemme on saada kohdata Elämän Herraa. Tehokkain ratkaisu meidän ongelmiimme on aina Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen meille henkilökohtaisesti. Hänen hyvyytensä ja armonsa vastaanottaminen uskossa, kun kurotamme hänen puoleensa – se on avain, se on tie eteenpäin. Avaa siis sydämesi Herralle tänään. Hakeudu hänen ristinsä juurelle – siellä on lepo ja virvoitus.

…ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 1.Kor.1:24. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” 1.Kor.1:30-31.