Kuukausi: lokakuu 2016

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. 1.Moos.1:3.

Raamattu sanoo: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17. Kun Jumalan sana tulee meille eläväksi, se synnyttää meissä uskon ajatuksia. Uskon ajatukset voivat kasvaa ja kehittyä meidän sisimmässämme näyksi. Tällä tavoin on mahdollista saada vahva usko siihen, että Jumala tekee minun elämässäni tai minun kauttani tiettyjä asioita. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1.

Usko voi ja sen tuleekin kehittyä tästä vielä eteenpäin. Uskon kautta sana voi tulla lihaksi. Sana tuli lihaksi Kristuksessa, mutta se voi tulla lihaksi tai muuttua näkyväksi todellisuudeksi myös meissä ja meidän kauttamme. Erilaiset Jumalan voimavaikutukset ja ihmeet ovat juuri tuloksia siitä, että usko vaihtuu näkemiseksi. Mutta miten tähän päästään?

Raamatun kolmas jae antaa vihjeen: usko pitää puhua julki, lausua ääneen, julistaa kansalle! Kun me lausumme ääneen uskomme, se vaikuttaa ympärillämme olevissa henkivalloissa. Vaikka ihmiset eivät uskoisi, henget uskovat – pahat henget pakenevat ja Jumalan henki tulee lähelle. Näin meidän suumme tunnustus on ratkaiseva. Raamatun luomiskertomuksessa ei todeta, että Jumala ajatteli tai Jumala uskoi ”Tulkoon valo!” – ei, siellä todetaan ”Jumala sanoi”. Jos Jumalan piti ääneen lausua uskonsa sisältö, puhua ajatuksensa julki ja kuuluttaa uskoaan luomakuntansa keskellä, ennen kuin haluttu asia tapahtui, niin eikö meidän sitten?

Rohkaisen siis sinua sanomaan ääneen, mitä toivot Jumalan tekevän sinun elämässäsi. Lausu uskosi sisältö julki. Jos ihmisiä ei ole kuuntelemassa, voit silti julistaa ympärilläsi oleville henkivalloille, mitä Jumala tulee tekemään. Kun puhut ääneen Jumalan suunnitelmia, hän toteuttaa niitä. (Voit kirjoittaa niitä myös, kuten minä.) Ota uskon askelia ja sano: ”Olen Jumalan lapsi, olen Kristuksen oma, tulen terveeksi ja vahvaksi, Jumalan avulla saan talouteni kuntoon, Jumala antaa minulle puolison, Jumala on hyvä ja saattaa vihamieheni häpeään, Herra on minun puolustajani ja turvapaikkani, minun linnani ja kallioni, en pelkää mitään enkä horju. Herra pelastaa minut kaikesta hädästä” jne. Voit liittää näiden uskon lausumien eteen sanan ”kiitos” – ”Kiitos, että pidät toimeentulostani huolen, kiitos, että annat minulle työpaikan, kiitos, että…

Raamattu ei kehota, että esimerkiksi pelkäävän ihmisen pitäisi uskoa olevansa rohkea tai muuttuvansa pelottomaksi. Se kehottaa: Arka sanokoon: ”Olen urhea soturi.” Joel 4:10.

Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” Joh.9:2-3.

Uskallatko soveltaa tätä sanaa itseesi ja niihin ongelmiin, joita sinun elämässä on? Uskallatko ajatella, että sinun elämäsi suurin kipu voi kääntyä Jumalan kirkkauden ylistykseksi?

Meillä ihmisillä on taipumus ajatella ihmisviisauden mukaan ja siksi luulottelemme, että on hienoa, jos voimme olla päteviä, terveitä, vahvoja, rohkeita, lahjakkaita ja kristillisyydessämme mahdollisimman kuuluisia – uskon sankareita. Usko vaan ei toimi niin. Ihmisvoima ei ole Jumalan valtakunnassa mitään. Ihmisviisaus vielä vähemmän. Jumalan kunnia etsii ilmaisuaan kaiken sellaisen kautta, missä olemme heikkoja, rampoja ja vammaisia, osaamattomia ja alakynnessä – tyhmiäkin. Jumala siis tavallaan etsii maailman luusereita voidakseen tehdä heistä sankareita omaan valtakuntaansa. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. 1.Kor.1:29. Näin ei kukaan voi kerskata, vaan kaikki kunnia ohjautuu sinne, minne se kuuluukin – Jumalalle. Jumalan kirkkaus ilmestyi maailmaan Kristuksessa ja se tosiasia pysyy voimassa jokaisena päivänä. Tänäkin päivänä hän ilmestyy heikkojen opetuslastensa kautta, kun he tuovat heikkoutensa Jumalan käyttöön. Näin Kristus ilmentää meissä itseään. Niinpä voimme olla rohkeita ja antaa itsemme Jumalan käyttöön riippumatta lahjojemme ja armoituksemme laadusta ja määrästä. Jos olemme viisaita, pidätymme edes mittaamasta niitä. Emme mistään alemmuuden tunteesta vetäydy pois Jumalan antamista tehtävistä, vaan tiedämme, että Jumala on voimallinen vaikuttamaan jokaisessa lapsessaan. Hän on monipuolinen, hän on kekseliäs, hän on luova ja hän kyllä keksii sinullekin palvelutehtävän. Hän on sen jo keksinyt, joten parasta mennä kysymään! Niinpä otamme positiivisen asenteen ja uskomme Pietarin vetoomuksen koskevan meitäkin:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen. 1.Piet.4:10-11.