Kuukausi: marraskuu 2016

Minun lapsuudessani ei ollut teeveetä eikä juuri sarjakuviakaan. Aamulehden takasivulla oli joitain sarjakuvia, joista muistan yksityiskohtia. Jokin yksittäinen lastenkirja oli ja Kotiliesi. Kotilieden takakannessa oli aina sarjakuva. Kerran sen yhteydessä julistettiin värityskilpailu. Sarjakuva piti värittää ja lähettää toimitukseen. Minä olin aika innostunut omista puuväreistäni ja piirtäminen oli mielipuuhaani. Siis töihin. Mutta kilpailutyöni ei sujunut kaikilta osin hyvin. Isoveljeni tuli minua vahtimaan ja neuvomaan ja hän huomasi yhden huonosti väritetyn kohdan. Siitä seurasi huutoa ja mekastusta. Työni kyllä lähetettiin, mutta en odottanut sen menestyvän. Minut haukuttiin lyttyyn ja tiesin epäonnistuneeni pahan kerran.

Oletko sinä koskaan kokenut vastaavaa? Teet työsi parhaan taitosi mukaan ja työn jälki on enimmäkseen hyvää, mutta jokin kohta menee vähän pilalle ja se jää harmittamaan. Sitten vielä joku alkaa moittia siitä ja suurentelee sitä. Tunnet itsesi surkeaksi. Miksi edes yritin?

Meillä on kuitenkin Jumala, joka näkee salatutkin asiat ja osaa arvioida meitä oikein. Edellä mainitut asiat voivat olla vähäpätöisiä, mutta kun epäonnistuminen jossakin paljon merkittävämmässä asiassa johtaa raskaaseen syyllisyyteen ja masennukseen, on oikeudenmukaisen kohtelun saaminen ratkaisevan tärkeää. Kristillinen usko tarjoaa juuri tätä: sovitusta, hyvitystä, tasausta, vääryyden oikaisemista, lohdutusta ja toivoa. Kristuksen rakkaus nostaa meidät jälleen jaloilleen. Olemme epäonnistuneet, mutta saamme kohdata Jumalan armon ja kokea, että mokamme ei ollut korjaamaton. Saamme anteeksi. Saamme aloittaa alusta. Saamme toivon, että huominen on parempi. Tulevaisuus on hyvä, sillä minulla on uusi mahdollisuus. Siinä missä epäonnistuin, voin yrittää uudestaan ja onnistua. Turvaudun Jumalan apuun ja olen yliluonnollisen ja ihmeitä tekevän avun kautta pääsevä saavutuksiin, joita minun moittijani katsovat suu auki. Syyttäjieni suu tukitaan ja minä saan iloita ja riemuita Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta! Siinä missä huonommuuden tunne on vanginnut meidät alakuloiseen vaippaansa, me saamme kohdata Jumalan antaman helpotuksen ja vapautuksen:

Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. Sak.9:12.

Eräänä talvisena päivänä, kun kävelin koulusta kotiin, minua odotti yllätys. Postista oli tullut paketti ja siinä oli erilaisia värikyniä ja värityskirjoja enemmän kuin olin koskaan kaupassakaan nähnyt. Lisäksi oli kunniakirja, jossa minun sanottiin voittaneen Kotilieden värityskilpailun 1. palkinnon! Voi sitä iloa! Sainpa olla vähän ylpeäkin. Loppuikäni muistan sen, kuinka sain hyvityksen minulle annetuista moitteista ja omastakin epäonnistumisen tunteesta. Sen jälkeen viihdyin entistä paremmin värikynieni parissa. Tänään voin kiittää Jumalaa tuosta kokemuksesta ja samalla tajuan, kuinka tärkeää on, että me jokainen saamme kokea vastaavia hetkiä. Että saamme virheemme anteeksi, saamme hyvityksen, saamme rohkaisun, saamme kannustuksen, saamme uuden toivon ja ilon, uudenlaisen itseluottamuksen ja vahvan uskon Jumalaan, joka on hyvä ja rakastaa meitä. Jumala antakoon sen siunauksen sinulle tänään!

Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Joh.1:6.

Johannes Kastajasta ei varsinaisesti käytetä nimitystä ’apostoli’ – lähettiläs – vaikka sellainen hän oli. Myös Jeesus oli Isän lähettämä ”tunnustuksemme apostoli” (Hepr.3:1). Paavali sanoi, että hän oli saanut apostolin virkansa Jumalalta ja täsmensi vielä: ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta (Gal.1:1).

Olemme turvallisella maaperällä, jos voimme sanoa, että olemme Jumalan lähettämiä, kuljemme Jumalan asialla ilman, että kukaan ihminen tai mikään kirkkokunta on meitä lähettänyt. Joskus ihmisillä on hassu tapa korostaa, että sejase seurakunta on heidät lähettänyt tai sejase kirkkokunta on vihkinyt heidät papiksi. Miksi he kerskaavat siitä, että alentavat itsensä ihmisjärjestelyiden tasolle? Mikäs siinä, se toimii niin kauan kuin se toimii, mutta sillä on rajansa. Jos voit sanoa, että olet ihmisistä riippumaton ja kokonaan Jumalasta riippuvainen, silloin olet apostolisella tiellä. Silloin ihmisten on paljon vaikeampi kaataa sinua tai mitätöidä työtäsi. Tilapäisesti he kyllä mitätöivät, hetkellisesti kaatavat ihmisten silmissä, mutta Jumalan kutsua he eivät voi kumota.

Niinpä haluan rohkaista sinua toteuttamaan omaa kutsumustasi, jonka olet Jumalalta saanut. Eihän kukaan ihminen päättänyt, minkä näköinen olisit ja minkä väriset hiukset saisit syntymälahjaksi. Eihän kukaan ihminen päättänyt perintötekijöistäsi, sukupuolestasi, luonteestasi tai muistakaan piirteistäsi. Jumala on sinut luonut ja Jumala on antanut sinulle kutsun palvella. Sinun ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään ihmiseltä, voitko olla oma itsesi ja sellainen, joksi Jumala sinut loi. Olet Jumalan lähettämä ihminen ollut jo syntymästäsi asti. Miksi antaisit ihmisten määrätä, millainen kutsumus sinulla on Jumalan valtakunnassa? Ei, anna Kristuksen elämän pursuta sinusta esiin, säteillä ympärillesi. Anna hengen lähteen pulputa esiin sydämesi syvyyksistä ja anna Jumalan kuvan tulla esiin sinusta. Siihen sinut on kutsuttu, siinä sinäkin olet ’lähetetty’ – eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta (Gal.1:1).

Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. Jes.60:15.