Kuukausi: marraskuu 2016

Raamattu vertaa Jumalan kansaa lampaisiin. Lammasvertaus puhuu uskovan luonteesta, uskovan tarpeesta saada suojelua, uskovan tarpeesta saada ruokaa ja juomaa, uskovan tarpeesta saada paimenen palveluksia. Lammasvertaus puhuu siitä, että uskova on oikeastaan kokonaan riippuvainen paimenestaan. Usein unohdetaan, mitä merkitsee se tosiasia, että lammas on märehtijä. Olen sen verran seurannut lampaiden elämää, että tiedän kaksi asiaa, joihin ne käyttävät aikaa: 1) syömiseen 2) märehtimiseen.

Lammas syö siis ruokansa kahteen kertaan. Niinpä sinunkin pitää syödä Raamatun sanaa, mutta ei ainoastaan kuunnella tai lukea sitä, vaan myös mietiskellä sitä. Useinhan vasta kuultu Jumalan sanan julistus tai juuri luettu Raamatun kohta jää ainoastaan lähimuistiin. Se jää pyörimään jonnekin aivojen kuorikerrokseen. Mutta jos sitä ei mietiskellen palauta mieleen samana päivänä tai viimeistään parin päivän kuluttua, se unohtuu. Kun mietiskelemme sanaa ja pyrimme ymmärtämään sitä ja pureutumaan sen syvempään merkitykseen, me teemme samaa kuin lampaat – me märehdimme. Kun sana tulee syödyksi kahteen kertaan, se paremmin sulaa – eli ”uskossa sulautuu meihin” (Hepr.4:2). Vain sillä tavoin meistä voi tulla myös sanan tekijöitä (Jaak.1:22 KR38).

Tiesitkö, että noudatamme ainoastaan sellaista sanaa, joka on kirjoitettu sydämen tauluun? Moni luulee voivansa noudattaa sanaa, vaikka se on vain paperilla tai huulilla. Olen nähnyt paljon ihmisiä, jotka sujuvasti lausuvat Jumalan sanan totuuksia, mutta eivät noudata niitä. He saattavat oikein painokkaasti, jopa vähän kiihkomielellä, korostaa Raamatun totuuksia, mutta heidän tavoitteensa on syöttää ne toisille – saada muut noudattamaan niitä. Sellainen on farisealaisuutta eikä sitä voi kenellekään suositella.

Jumalan sana on myös sielumme ja henkemme ravintoa, kun se uskossa sulautuu meihin. Jumalan sana on myös lääkettä – tiesitkö sen? (Sananl.4:22). Moni popsii luontaistuotteita kuin karkkeja tavoitteenaan olla terveempi ja paremmin ravittu. Mutta oma pillerikokoelma ei aina takaa hyvää terveyttä. Uskallan kuitenkin suositella Raamatun sanaa lääkkeeksi, sillä olen itse kokenut, että se parantaa. Se parantaa tunne-elämän kolhuja, se parantaa itsetuntoa, se parantaa mielialaa, se parantaa arvostelukykyä. Yllättävintä on, että se parantaa myös ruumiin vaivoja. Rohkaisen siis sinua lukemaan Raamattua, jos sinulla on tunne-elämän ongelmia, mielenterveyteen liittyviä ongelmia, kuten masennusta, tai jos sinulla on ruumiillisia vaivoja. Lisää Raamatun omakohtaista lukemista ja sanan mietiskelyä, mutta älä tyydy mihinkään kosmeettiseen muutokseen, vaan tee asia perusteellisesti ja kunnolla. Kokeile lukea Raamattua puoli tuntia päivässä – joka päivä. Se voi kuulostaa vähältä, mutta omasta puolestani vakuutan, että se on paljon – minulle ainakin ja luulen, että sinullekin. Ja sinun on hyvä tietää, että tähän lääkkeeseen, kuten lääkkeisiin yleensäkin, liittyy sivuvaikutuksia – hyviä ja huonoja.

Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja. Ilm.10:9.

Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle. Ja hän sanoi isälleen: ”Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: ”Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous.” 1.Moos.48:17-19.

Jaakob siis toi esiin profetian ja ennusmerkin ristin merkityksestä, kun hän siunatessaan Joosefin poikia laittoi kätensä ristikkäin ja sillä tavoin nosti Efraimin Manassen edelle. Tämän ennusmerkin mukaan Jeesuksen Kristuksen ristin kautta alhaiset korotetaan, halveksitut nostetaan korkeaan asemaan, ihmisten arvojärjestykset kumotaan.

Muistathan Gideonin, joka oli sukunsa vähäisin (ainakin omasta mielestään), mutta josta tuli sukunsa ja koko Israelin suurmies? Jumalalle tuntuu olevan tyypillistä tehdä vastaavia tekoja. Tämä ominaisuus Jumalan luonteessa on ilmaistu myös näin: Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta Ps.113:7.

Tämä antaa toivoa meille, jos koemme olevamme heikkoja, vähäpätöisiä, merkityksettömiä – sellaisiksi usein koemme itsemme. On tervettäkin kokea oma pienuutensa ja olla nöyrä. Mutta kun Jumala puhuu meille, sielussamme alkaa kasvaa jotakin. Kun kuulemme julistettavan sanaa ja sana koskettaa, meidän sisimmässämme alkaa kehittyä jotakin. Kun Jumalan henki alkaa innoittaa meitä, sydämessämme alkaa itää jotakin. Kun kuulemme Jumalan säveliä, sielussamme alkaa soida jotakin. Sitä sanotaan uskoksi. Usko kurottaa ihmeisiin, Jumalan suuriin tekoihin. Ei ole ylpeyttä ajatella Jumalan ajatuksia eikä ole suurellista uskoa, että Jumala kykenee tekemään suuria asioita hänelle antautuneen ihmisen kautta. Ei ole kysymys silloin itsensä korottamisesta tai suurista luuloista, vaan uskosta Jumalan voimaan ja luomiskykyyn.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että Herralla on sinun elämällesi hyvä suunnitelma. Hänen suunnitelmansa kurottaa aina eteenpäin, korkeammalle, suurempiin ja voimallisempiin asioihin kuin missä juuri nyt ollaan. Usko katsoo aina eteenpäin ja ylöspäin. Jumalan kädessä olet soitin, joka soi uutta sävelmää. Jumalan sinfoniassa olet nuotti, jonka edessä on ylennysmerkki. Myös sinulle, joka olet ollut nöyrä Herran palvelija, Jumalan henki sanoo tänään:

’Ystäväni, astu ylemmäksi’. Luuk.14:10 KR38.