Kuukausi: marraskuu 2016

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps.42:6.

Raamattu puhuu paljon tunne-elämään liittyvistä asioista, mutta ei juurikaan käytä sanaa ”tunne/tunteet”. Raamattu käyttää tunne-elämämme alueesta nimitystä ”sielu”. Käsite ”sielu” voi olla sisällöltään laajempikin kuin vain tunne-elämä – ehkä ihmisen persoonallisuus asuu sielussa, se minuus, joka on kuolematon – mutta tunteet ovat sielunelämää ja esimerkiksi järki luokitellaan kuuluvaksi henkiseen puoleemme. Ruumis, sielu ja henki on se klassinen kolmijako, joka kuvaa ihmisen olemusta.

Vanha luonto, jota on perinteisesti kutsuttu hengellisessä sanastossa ”lihaksi”, asuu erityisesti sekä ruumiin että sielun alueella. Vaistot ja vietit, ruumiin halut, ovat henkeä vastaan. Tämä on kaikille tuttua. Mutta monet ihmiset eivät ole vielä tajunneet, että heidän tunne-elämänsä on myös liitossa ”lihan” kanssa ja pahimmassa tapauksessa pimeyden voimien kanssa. Hengellinen kasvu ja ”pyhittyminen” ovat usein sitä, että ihminen oppii vastustamaan omia negatiivisia tunteitaan (masennusta, huolia, pelkoa) – joskus myös positiivisia. On ihmisiä, jotka rakastuvat helposti ja he ihastuvat enimmäkseen vääriin henkilöihin. Niin kipeältä kuin tuntuukin tukahduttaa omat tunteensa, joskus se on ainoa hengen tie.

Rohkaisen siis sinua arvioimaan omia tunteitasi entistä kriittisemmin. Onko jokainen tunteesi ja vaikutelmasi yhdensuuntainen totuuden ja Jumalan tahdon kanssa? Miksi inhoat jotakin Jumalan ihmistä? Miksi tykkäät jostakin henkilöstä, joka on täysi hulttio? Miksi aina menet tunteittesi mukaan ja annat periksi mielihyvähakuisuudellesi?

Ole rohkea kulkemaan hengen tietä, vaeltamaan Jumalan sanan kuuliaisuudessa, pysymään sielullisten pyyteiden ristille viemisessä ja kaiken tunteilun kriittisessä arvioimisessa ja mukavuudenhalun torjumisessa. Näillä periaatteilla selviämme pitkälle. Tunne-elämänsä voi kyllästää halujen ja itsekkäiden pyyteiden sijasta myös hengellä:

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Kol.2:7.

Siinäpä on yhdessä lauseessa kerrottu uskonelämän koko kaari. Terve usko, joka on alkanut parannuksesta ja johtanut uudestisyntymiseen, jatkuu sillä, että ”juurrutaan Kristukseen”. Kun on saatu työnnetyksi juuret syvälle Jumalan sanan ravinteisiin ja opittu ammentamaan Hengen pohjavettä, päästään hengelliseen kasvuun. Uskossa vahvistuminen etenee, kun eletään ”niin kuin meille on opetettu”. Koska sanat ovat Paavalin, opetuksella tarkoitetaan apostolista opetusta. Terveen uskon, joka on jo päässyt hyvään alkuun, tunnistaa siitä, että se tuottaa esiin kiitollisuutta.

Kun teen kävelylenkkejä kotikaupungissani, kiittelen usein Herraa siitä, että meillä on niin korkea elintaso. Uudet hienot kerrostalot ovat nousseet muutamassa vuodessa. Uusi koulu ja päiväkoti on rakennettu myös. Monet asuvat omakotitaloissa täällä luonnonrauhan keskellä ja kuitenkin palvelujen lähellä. Meitä ympäröi puhdas luonto ja enimmäkseen nautimme hyvästä säästäkin.

Kun katselen näillä kunnailla olevia sisällissodan aikaisia juoksuhautoja, voin kiittää siitäkin, että meillä on rauhan aika. Voimme olla kiitollisia, että elämme itsenäisessä Suomessa eikä meitä uhkaa sota. Tosin Euroopan rauha on järkkynyt ja siksi voimme olla myös huolissamme ja rukoilla, että saamme pitää tämän rauhan. Ymmärrämme, että on tärkeää elää jumalisesti ja hurskaasti, jotta Jumalan siunaus voisi pysyä kansamme yllä. Voimme tunnustaa kansamme syntejä Herralle ja pyytää anteeksi kaikkea jumalattomuutta. Herra on hyvä, laupias ja uskollinen – siksi voimme luottavaisesti hänelle puhua.

Kuulkaa siis, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. 5.Moos.10:12-13.

Uudessa liitossa meitä ei enää sidota lain kirjaimeen, ei käskyihin eikä sääntöihin, mutta uskonelämän yleisperiaate on sama. Kun olemme antaneet elämämme Jeesukselle, meidän tulee elää kuuliaisesti Herraa sydämestämme palvellen. Pietari sanoi tämän saman asian näin:

Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:10-11.