Kuukausi: marraskuu 2016

Aito profetia syntyy siten, että profeetta ei tiedä kohdehenkilöä. Hän vain puhuu asioita hengen vaikutuksesta ja kuulijoiden keskellä oleva ”tuntematon” kohdehenkilö kokee sisimmässään, että nyt ”osu ja uppos”. Jotkut yrittävät tilata profetioita – profeetat kiusaantuvat sellaisesta. Jotkut yrittävät profeetallisella sanalla ohjailla tuntemiaan kohdehenkilöitä – valitettavasti sitä kutsutaan manipuloinniksi ja se on erityisen tuomittavaa.

Olin kerran erään pariskunnan sielunhoidollisessa istunnossa. He ottivat vastaan ihmisiä yksittäin tai pariskuntia kaksittain. Menin vaimoni kanssa. Veli, jonka nimeä en edes muista ja joka pääasiassa suoritti rukous- ja sielunhoitopalvelua, kertoi meille ”salaisuuksia” elämästämme. Hän esitti kiehtovia näkemyksiä historiastamme ja tulevaisuudestamme, mutta jälkeenpäin tuli sellainen vaikutelma, että kyseisellä miehellä oli vain tusinan verran (tai ehkä enemmänkin) näitä ”profeetallisia ilmoituksia” takataskussaan ja hän vetäisi sieltä esiin valmiita profetioita sen mukaan, mitä mieleen juolahti. Tosiasiat eivät puoltaneet profetioiden aitoutta.

Jokaisella meistä on omia lempijuttujamme, se oma kaikkein tärkein opillinen juttumme, se elämänkokemus, jonka jokaisen muunkin pitäisi saada kokea, se saarnamies, jonka julistus sulattaa sydämen paremmin kuin kenenkään muun, se seurakunta, johon jokaisen tulisi kuulua, koska siellä on niin voimallista elämää, se hengellisen kasvun menetelmä, jota jokaiseen on ihan pakko soveltaa. Näitä riittää. Yleensä jokaisella on jokin konsti takataskussaan.

Uskonelämä vaan ei ole jokin kaava, joka toimii jokaisen kohdalla samalla tavalla. Tarvitsemme herkkyyttä ja erityistä kuuntelemisen kykyä, jotta voimme tietää, mitä lähimmäisemme kaipaa. Yleensä emme osaa puhua veljenä veljelle (sisarena sisarelle) – ainakaan en luota tässä itseeni. Puhumme tuntemiemme ihmisten kanssa melkein aina – vaistomaisesti – ylhäältäpäin, besserwisser-asenteella, annamme neuvoja omista lähtökohdistamme, toisin sanoen: manipuloimme. Ystävällisimmätkin neuvomme yrittävät johdattaa kaveria samaan muottiin, jossa itse elän.

Tarkoitukseni ei ole manipuloida sinua, rakas lukija. Sinulla on oma elämä ja minulla omani. Minä puhun asioita niin kuin ne itse näen, yritän puhua aina hengellisiä asioita, tuoda esiin jonkin rohkaisevan näkemyksen, innoittaa katsomaan maailmaa uskon silmin. Jos sitten Jumalan henki joskus puhuu ja kauttani puhuttelee jotakuta, se on armoa. En edes välttämättä halua tietää sitä, usko pois. Hengen vapaus on tärkeä asia. Kaikki hienot asiat syntyvät vapauteen, johtavat vapauteen, puhkeavat kukkaan vapaudessa.

Päivän rohkaisu on siis tässä: olet luotu olemaan vapaa, olet luotu olemaan yksilö, olet luotu kasvamaan sisäisen elämän voimasta eikä minkään manipuloinnin tuloksena. Sinua ei ole luotu olemaan tuote, sinut on luotu olemaan sinä.

Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä. Job 29:24.

Näissä jakeissa Job kuvaa elämänsä onnen päiviä. Job oli monessa suhteessa Kristuksen esikuva. Niinpä voimme tänä päivänä kääntyä Herran puoleen, kun kaipaamme rohkaisua. Hän hymyilee meille ja hänen valoisat kasvonsa antavat meille elämisen rohkeutta. Voimme katsella hänen kasvojaan Jumalan sanan peilistä. Voimme rukoilla tätä kokemusta, jota jo Herran siunauksessakin toivotetaan: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. 4.Moos.6:25.

Kävin jokin aika sitten katsomassa lapsenlastani. Hän on muutaman kuukauden ikäinen. Hän oli lastenvaunuissa ja katseli seinällä olevaa ”hangon keksiä”, keltaista ympyrää, johon on piirretty silmät ja hymyilevä suu. Kun menin hänen luokseen, en tehnyt muuta kuin hymyilin. Vauvan reaktio oli kuvaava: kädet alkoivat heilua innostuneesti ja hän tuntui heti olevan kuin lentoon lähdössä. Hengästyneenä hän heilutteli siinä käsiään ja jalkojaan, sillä pelkkä aikuisen hymy sai hänen koko olemuksensa liikkeelle.

Kun Jumalan hymyilevät kasvot ilmestyvät meille, mekin innostumme. Elämänhalu ja ilo valtaa meidän koko olemuksemme. Joskus vain kuluu aikaa, jolloin olemme joutuneet selviytymään ilman Isän hymyä ja siunausta. Emme ole saaneet pitkään aikaan tuntea hänen läsnäoloaan. Olemme ehkä katsoneet sitä ”hangon keksiä” sanasta, mutta emme ole kokeneet syvällä sielussamme Jumalan kohtaamista. Raahaudumme vain päivästä toiseen ja yritämme jotenkin jaksaa.

On tärkeätä – paitsi lukea ja kuunnella sanaa – myös siunata kanssamatkaajia Herran siunauksella ja vapaamuotoisestikin rukoilla heidän puolestaan, jotta he saisivat kokea virvoituksen hetkiä ja jotta Jumala ilmestyisi heille. Voimme myös tehdä Jobin tavoin ja antaa uskomme näkyä ulospäin. Monelle epätoivoiselle ja uskossaan horjuvalle voi olla positiivinen kokemus, kun he saavat nähdä ihmisen, joka luottaa Jumalaan. Kun he saavat nähdä sellaisen ihmisen kasvot, joka on viettänyt paljon aikaa Herran kanssa.

Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa… Ps.34:6.

Annetaan ilon näkyä ja tartutetaan se toisiinkin, annetaan sisäisen rauhamme rauhoittaa muitakin. Annetaan luottavaisen asenteemme rohkaista ympärillämme olevia ihmisiä. Annetaan jäsenemme Herran käyttöön ja mennään konkreettisesti Jumalan lasten luo. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Matt.10:8.