joulukuu 2016 – Sivu 11

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Monta kertaa käy niin, että elämän vaikeudet kasaantuvat emmekä osaa olla murehtimatta, emme osaa rentoutua oikealla tavalla ja levätä arjen työstä ja irrottautua sydämemme murheista. Kun väsymys ottaa meidät valtaansa ja arjen huolet painavat, kun vihollinen hyökkää meitä vastaan ja masentaa, vie mielialan matalaksi, silloin väsymys voi muuttua vähitellen uupumukseksi. Työkykymme laskee, mielialamme ei korjaannu, raahaudumme vain päivästä toiseen. Kaikki tuntuu raskaalta, uni ei tuo lepoa, aamumme eivät käynnisty kunnolla. Päivät lähtevät käyntiin hitaasti ja kankeasti, masentuneella mielin.

Näissä tilanteissa tarvitsemme sitä lepoa, jota saamme Kristukselta. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28. Miten oikein voimme käytännössä mennä Kristuksen luo? Emme aina osaa, emme tiedä, miten. Olisi osattava pysähtyä ja hiljentyä. Nykyajan kiireiselle ihmiselle on pysähtyminen ja hiljentyminen kuitenkin ylivoimainen ”suoritus”, kun jokin sisäinen vauhtipyörä pitää liikkeellä, tekemässä, hoitamassa asioita, tapaamassa ihmisiä.

Kuten joku valitti ”Miksi ihmisen pitää joka päivä syödä?” Syömisen pakko jo sinänsä pitää meitä liikkeellä, kun on käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa, hoidettava elämän perusasioita. Mutta silti – Jumala piti lepopäivän ja antoi esimerkin ihmiselle (joka on luotu Jumalan kuvaksi), että meidänkin on pidettävä lepopäiviä. Onko se jokin muodollinen viikonpäivä? Käskyhän kuuluu: Muista pyhittää lepopäivä. 2.Moos.20:8. Ehkä se pitäisi nykyihmiselle muotoilla vähän yksinkertaisemmin: ”Muista levätä”.

Lepo sinänsä ei auta meitä, jos ongelmamme on se, että kasaamme sieluumme kaikenlaista huolta ja murhetta. Tai jos hellimme kokemiamme loukkauksia, koskettelemme vanhoja haavojamme, pyhitämme katkerat muistot ja pystytämme niille sielumme maisemaan muistomerkkejä, joille käymme laskemassa kukat säännöllisesti. Lepoon hakeutuminen merkitsee siis katseen kääntämistä pois näistä arjen murheista, omista haavoista, ja sen suuntaamista taivaallisiin. Voimme alkaa hoitaa hengellistä elämäämme sanalla ja rukouksella, varaten aikaa hiljentymiseen kotona. Voimme tietysti ulkoistaa asian seurakunnalle, mutta siinä tapauksessa pitää muistaa, että teho on (useimmiten) vain murto-osa siitä, minkä saa hyväkseen, jos hoitaa hiljentymisen itse. Murehtimisen sijasta voimme kiittää häntä, joka antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Voimme antaa kiitoksemme Jumalalle, joka valmisti meille todellisen levon Kristuksessa – antoihan hän Poikansa kuolemaan meidän edestämme. Voimme iloiten odottaa hänen apuaan, oli ongelmamme mikä tahansa. Voimme iloita hänen armostaan ja rakkaudestaan, josta profeetta Sefanja kertoo meille kauniilla sanoilla:

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.

”Rukouspyyntö naisen puolesta, jonka elämässä on paljon vastoinkäymisiä. Kokee Jumalan hylänneen.”

Herra, me tahdomme siunata tätä ihmistä, joka on näin syvässä kuopassa. Hän ei näe sinusta säteilevää kirkkautta nyt, mutta kun sinä häntä siunaat, hän uskaltaa avata silmänsä ja voi huomata, kuinka valo tulvii hänen ympärillään ja karkottaa kaiken pimeyden. Jumalan pelastava armo ilmestyköön hänelle uudelleen ja tuoreessa voimassaan! Tulkoon tälle lähimmäiselle valo – Jeesuksen nimessä!

Herra, me siunaamme tätä ystävää, joka on haavoilla. Levitämme Jumalan sanan balsamia hänen haavoihinsa ja pyydämme, että parannat hänet. Me siunaamme häntä Herran nimeen! Saakoon hän kokea, kuinka sinä otat hänet sylihoitoosi ja lohdutat. Hän saakoon kokea sinun vahvojen käsivarsiesi voiman ja ihmetellä, kuinka häntä kannetaan ikuisin käsivarsin. Tulkoon tämä siunaus hänelle, kun me Kristuksen ruumiin jäseninä siunaamme häntä Jeesuksen nimessä!

Herra, me siunaamme tätä henkilöä, joka tuntee joutuneensa Jumalan hylkäämäksi, että hänen uskonsa elpyy, hänen sisäinen ihmisensä virvoittuu ja hän saa kokea, että sinun hellä ja hoitava rakkautesi kietoo hänet syliinsä kuin lämmin huopa. Tulkoon hänelle sinun siunauksesi niin, että hän kokee olevansa Jumalalle rakas. Saakoon hän uskon kautta nähdä ja konkreettisesti kokea, että Kristus ei hylkää ketään, joka häneen turvaa. Saakoon hän kuulla, kuinka taivaan Isä lausuu hänen nimensä kutsuvasti ja hyväksyvästi, puoleensa vetäen ja arkaa lastaan rohkaisten. Tulkoon hänelle rakkaus – Jeesuksen nimessä!

Saakoon hän kaikki syntinsä anteeksi. Saakoon hän virvoittua elävän veden lähteellä. Saakoon hän puhdistua, saakoon hän näkönsä takaisin. Saakoon hän nousta sinun voimastasi jaloilleen. Tulkoon hänelle ilo – Jeesuksen nimessä! Saakoon hän jälleen nauttia uskon kautta vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä!

Saakoon hän voiman jokaiseen elämänsä päivään – Jeesuksen nimessä! Aamen.