Kuukausi: tammikuu 2017

Posted on

Pinnalle vai pinnan alle?

sukellusKristuksen ruumiissa on esiintynyt kautta aikojen kilpailua eri jäsenten välillä ja tämä kilpailu on äitynyt joskus jopa toisten hyljeksimiseksi. Paavali puuttui tähän jyrkin sanoin:

Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. 1.Kor.12:21-22.

Tämä seurakunnan vertaaminen ruumiiseen on osuva. Jos ajattelemme ihmisruumista, näemme siitä vain ihon ja joitakin elimiä, jotka ovat ruumiin pintaosissa, kuten silmät, suu, korvat ja hiukset. Sen sijaan emme näe keuhkoja ja sydäntä – kaikkein tärkeimpiä elimiä.

Näin on myös Kristuksen ruumiissa. Joillakin on näkyvä tehtävä, julkinen palvelustyö seurakunnassa, toisilla taas se tehtävä on näkymätön. Esirukoilijat, varsinkin ne, joiden esirukoustyö tapahtuu pääasiassa omassa rukouskammiossa, ovat näkymätön osa Kristuksen ruumiista. On muitakin, joiden palvelutehtävä on enemmän näkymätön kuin näkyvä.

Jos nyt joku, jonka palvelustyö ja sen hedelmä on näkyvää, alkaisi pitää itseään jonakin suurena ja väheksyä toisia, kun nämä eivät ole saaneet mitään näkyvää aikaan, silloinhan hän loukkaisi Kristuksen ruumista ja sen yhtenäisyyttä. Paavali puhui korinttilaisille siitä, että meidän tulisi keskittää huomiomme näkymättömiin asioihin ja oppia oikein arvostamaan sitä, mikä ei näy:

Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä. 2.Kor.5:12.

Jos sinua väheksytään, koska palvelustyösi on näkymätöntä, sinun tulee lujittaa itseäsi Jumalan sanalla ja kestää tämä väheksyntä arvokkaasti. Voit kestää sen, kun Jumalan sanan valossa näet oman palvelustyösi arvon. Sinä voi olla päättäväinen ja sanoa itsellesi: minä arvostan sitä, mikä on sydämessä. Minä en pyri pinnalle, minä pyrin pinnan alle. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sydämen työtä. Minä arvostan Jumalan seurakunnan keuhkoja. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sisäelimiä, jotka sulattavat Jumalan sanan vahvaa ruokaa ja muuntavat sen Kristuksen ruumiin elinvoimaksi. Minä haluan olla Kristuksen sanalle kuuliainen, kun hän sanoo:

Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Matt.18:10.

Minä päätän olla omalla paikallani ja toimia kokonaisuuden eduksi. Minä jätän asiani aina Herran ratkaistavaksi, sillä hän on oikeudenmukainen tuomari. Minä tiedän oman palvelustyöni arvon, koska tiedän saaneeni sen Jumalalta. Vaikka kukaan ihminen ei arvostaisi minua, minä tiedän, että Herra Jeesus arvostaa minua ja se riittää.

Posted on

Elämän pituinen haaste

Herra vastasi minulle: – Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Hab.2:2-3.

Näky ja sen toteutuminen on pitkä prosessi ja jokaisen näyn saajan tulisi aktiivisesti pyrkiä näkynsä toteuttamiseen. Me kristityt uskomme joskus liikaakin siihen, että kaikki hoituu, kun odotamme kädet ristissä. Habakuk tuskin tarkoitti, että ”ollaan vaan ku ellun kanat” – ja haudotaan, mitä on munittu…

Kyllä odottaminen kuuluu asiaan, kyllä rukoileminen kuuluu siihen. Mutta kun on aika ottaa ensimmäinen askel näyn toteuttamiseksi – sen tuomiseksi ajatuksen asteelta näkyvään maailmaan – vaaditaan uskoa. Joskus se usko on todella heiveröistä ja pienet kokeilut alkeellisia, mutta: …kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä? Sak.4:10 KR33.

Jostain on lähdettävä liikkeelle. Minäkin tein ensimmäisen nettijulkaisuni joskus viime vuosituhannen puolella ja se ei ensi alkuun näkynyt selaimessa, vaan se alkoi lataantua takaisin koneeseeni. Piti korjata asiakirjan tyyppiä ja sen jälkeen se näkyi selaimessa. Silloin oli tarpeen kirjoittaa kaikenlaista koodia, nykyään kuka vaan voi perustaa nettiin blogin, joka hyödyntää tekniikan uusimpia saavutuksia harrastelijan taidoillakin. Virheitä tulee, mutta jos niitä pelkää, ei pääse mihinkään. Sinun näkysi voi olla hyvin erilainen etkä joudu tappelemaan tekniikan kanssa, mutta alkuun pääseminen voi olla sinunkin näkysi toteuttamisessa suuri haaste. Onneksi into korvaa paljon osaamisen puutetta, jotta alun hankaluuksista päästään eteenpäin.

Matkan varrella uskon merkitys korostuu. Jotta voi toteuttaa näkynsä kokonaisuudessaan, on kasvettava uskossa. Tietyn taipaleen pääsee eteenpäin suhteellisen vaivatta, mutta sitten tulee eteen haasteita, jotka vaativat kasvamista uskossa, uudelle tasolle pääsemistä. Näissä uudistumisen haasteissa jäämme joskus polkemaan paikallamme, emme pääse eteenpäin, asiat junnaavat, takapakkiakin voi tulla.

On turvallista tietää, että tämä kaikki on normaalia, se kuuluu jokaisen näkyään toteuttavan ohjelmaan. Jumala tahtoo, että me kasvamme, muutumme työn vaatimusten mukaan, uudistumme ja saamme uudenlaisen voitelun aika ajoin. Meidän tulee ikään kuin päästä välillä huoltoasemalle tankkaamaan ja sitten taas liikkeelle uusin voimin. Kannattaa siis hyväksyä pysähdykset matkan varrella, pitkätkin lepotauot. Niiden tarkoitus ei ole haudata näkyämme lopullisesti, vaan siementää se uuteen kasvuun.

Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. 1.Kor.3:6-7.