Kuukausi: tammikuu 2017

Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt, ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut maailmaan poikalapsen. Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa. Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra. – Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi. Jes.66:7-9.

Jumalan luomakunnassa kaikki heijastaa hengellistä todellisuutta. Yksi näistä luonnollisista ilmiöistä, joka ilmentää uskon todellisuutta, on synnytys. Siitä voidaan johtaa muutamia väittämiä, jotka koskevat hengellistä kasvua ja hedelmällistä uskoa:

1) Tarvitaan ensiksi hedelmöitys, jotta mitään lähtisi syntymään. Hengellistä hedelmöitystä kutsutaan usein sanalla ’näky’. 2) Usko tulee täydelliseksi ja johtaa tuloksiin vasta, kun on käyty läpi odotuksen vaihe. Odotus kuuluu hengelliseen raskauteen yhtä oleellisesti kuin luonnolliseenkin. Odotuksen aikana tapahtuu paljon, mutta se on usein salattua. 3) Synnytyksen käynnistyessä tulee ensin lapsivesi ulos. Raskaana oleva ”päästää allensa”. Se voi tuntua hyvin nololta. 4) Synnytys ei tapahdu ilman kipua. Poltot tulevat vääjäämättä. Kipua ei voi paeta. Hoitajia saattaa parveilla ympärillä paljonkin, mutta supistukset vain pahenevat. Poltot voivat kestää tuntikausia. Synnytys voi venyä tunnista toiseen ja edistyä hitaasti. Äidin voimat voivat loppua. Kätilöt saattavat olla huolissaan lapsesta. Leikkausta mietitään. Äitiä tsempataan: ”Kestä vielä vähän!” Tästä vaiheesta Raamattu toteaa muun muassa: Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 2.Kor.1:8. 5) Kun lapsi sitten viimein syntyy, se parkaisee ja itkee hädissään. Äiti tuskin kuulee sitä, kun on niin pyörryksissä. Molemmat ovat toisten avun varassa. 6) Synnytyksestä toipuminen vie aikaa. Lapsi tai äiti tai molemmat vaativat tarkkailua. 7) Ilo lapsen syntymisestä valtaa kuitenkin mielet, elämä hymyilee sittenkin. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Joh.16:21.

Tätä ajatusmallia ei nyt kannata soveltaa jokaiseen arkiseen pikkuasiaan, mutta jos sinun elämässäsi on menossa hengellinen raskaus, jonka on määrä tuottaa esiin jokin Jumalan teko, läpimurto, uudistuminen, edistys, uusi voitelu, merkittävien ovien avautuminen tai tapahtuma, joka johtaa suurenmoiseen hedelmän kantamiseen, silloin on mahdollista, että joudut käymään läpi odotuksen ja kivulla synnyttämisen. Joudut erilaisten vastoinkäymisten kautta kulkemaan kohti voittoa. Mutta lopulta seuraa ilo ja tyydytys, kiitollisuus ja hyvä olo.

Ole siis rohkealla mielellä, sinun kipuilusi ei ole turhaa. Ole sinnikäs, sinun on määrä päästä voitolle kaikista elämäsi vastuksista. Kestä vielä vähän ja sinä saat nähdä, minkä ihmeellisen vastauksen Jumala antaa! Sinun uskosi palkitaan, sinun kestävyytesi johtaa kerran täydelliseen tekoon (Jaak.1:4).

Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme. Hepr.3:6.

Kun tulemme uskoon, synnymme useimmiten jonkin seurakunnan piiriin tai ainakin hakeudumme Jumalan kansan yhteyteen. Silloin saamme ikään kuin syntymälahjana määrätyn opetuksellisen paketin. Joskus se paketti on arvokas, joskus vähän rihkamaa. Puutteena voi tässä äitiyspakkauksessa olla esimerkiksi se, että vanhaa liittoa sotketaan koko ajan uuden liiton seurakunnan elämään. Profeetta Haggai kehotti aikanaan rakentamaan temppeliä ja nyt Haggain kirjaa käytetään erilaisten rakennusprojektien innoittamisessa. Jos luemme Raamattua huolella, voimme todeta, että uudessa liitossa ei kehoteta rakentamaan mitään rakennuksia – ei yhden yhtäkään.

Tämä on aika hämmästyttävää, kun tiedämme, että Jeesus itse oli rakentaja. Häntä on sanottu puusepäksi, mutta luultavasti hän oli ennemminkin kirvesmies. Hän siis rakensi työkseen ihmisten asumuksia ympäri Galileaa, mutta ei koskaan käskenyt seuraajiaan yhdenkään pirtin kyhäämiseen. Jos joku löytää Raamatusta jonkin rakennushankkeen, hän tukeutuu silloin vanhan liiton tekstiin.

Selitys tälle kummallisuudelle löytyy, kun tajuamme, että Jeesus kyllä rakentaa, mutta hänen rakennuksensa on ”näkymätön”. Hän rakentaa Jumalan valtakuntaa. Hän juurruttaa opetuslapsiinsa Jumalan valtakunnan idean, sen periaatteet, sen elämäntavan, sen moraalin. Hän rakentaa valtakuntaansa luoden sille pohjan – perustuksen. Kulmakivenä ja huippukivenä on Kristus itse, rakennuskivinä ovat uskoon tulleet pyhät. Rakennus on Kristuksen ruumis, jossa Kristus on Pää ja me olemme soluina hänessä.

Pietari tiivistää tämän totuuden näin: Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:4-5. Tähän meidän on syytä syventyä ja vakaasti uskoa, että juuri tällaista rakentamista uuden liiton ihmisiltä odotetaan.

Ylösnoussut Vapahtaja on myös rakentaja. Hän rakentaa uutta Jerusalemia meille taivaassa. Kun kerran pääsemme kotiin, näemme uuden kotikaupunkimme valmiina. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin. Hepr.11:16.

Jos luotamme Kristukseen, luotamme hänen arkkitehtuuriinsa. Jos pidämme häntä arvossa rakentajana, noudatamme tarkasti hänen piirustuksiaan. Emme enää tyydy maallisiin ”kivikehiin”, nyt rakennamme arvokkaista aineista, jaloista materiaaleista, hänen ruumiinsa temppeliä – hänen verellä ostettua seurakuntaansa. Pian Kristuksen morsian temmataan taivaallisiin asuntoihin, jotka on rakentanut Herra itse.