Kuukausi: tammikuu 2017

”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” 1.Moos.22:7.

Raamatun lukeminen läpi on joskus koettelevaa, kun samaa asiaa toistetaan toista aukeamaa. Tämä koettelemus voi tulla vastaan Aikakirjoissa, kun sukuluettelot ovat pitkiä kuin nälkävuosi tai neljännessä Mooseksen kirjassa, kun Israelin heimot uhrasivat erämaassa pyhäkköteltan vihkiäisjuhlaa varten suitsuketta kultamaljassa, taikinaa hopeamaljoissa ja eläimiä 21 kappaletta kukin. Sama litania toistetaan sitten 12 kertaan. Ainakin yksi asia korostuu, kun eläinuhreja on polttouhriksi kolme ja yhteysuhriksi 17, syntiuhriksi aina on vain yksi urospuolinen eläin. On työlästä ymmärtää kaikkea symboliikkaa, mitä kätkeytyy noihin vihkiäisuhreihin, mutta ”syntiuhriksi pukki” (4.Moos.7) viittaa kyllä selvästi Jeesukseen.

Tulemme taas evankeliumin ytimeen: Jumala lähetti tänne Poikansa ja pani meidän syntivelkamme hänen päälleen. Hän kärsi ja kuoli ristillä, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja mahdollisuuden päästä sisälle tosi elämään. Kuvaavaa on sekin, miten Aabraham vastasi Iisakin huolestuneeseen uteluun: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” 1.Moos.22:8.

Monta kertaa olemme Iisakin asemassa ja kyselemme, mikä sovittaisi minunkin elämäni töppäykset, mistä löytyisi anteeksianto kaikille tekemilleni virheille, mistä syntiuhri joka kuittaisi velkani. Itsesyytökset saartavat meidät, omatunto soimaa, raskas syyllisyys painaa. Jos uskommekin Jumalan armoon Kristuksessa, ihmisten syyttävä sormi osoittaa meihin päin, joskus kivetkin lentävät – tuomion sanat. Pelko valtaa mielen, valvomme öitä, etsimme rauhaa. Olemme kuin Iisak alttarilla, köysissä, voimattomina. Olemme siinä itsetuhoisuuteen asti syyllisinä, taistelumme luovuttaneina, valmiina kärsimään ankaran tuomion.

On suuri siunaus saada kuulla Jeesuksen sanat, saada kuulla synninpäästö, kokea elävästi, kuinka raskas syyllisyyden taakka vierähtää pois sydämeltä, kuinka Jumalan armo Kristuksessa tulee lähelle ja koskettaa, kuinka Jumalan sana vapauttaa. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mark.2:5. Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Luuk.7:48. Evankeliumi, sana rististä – se antaa voimaa elää. Paavali sanoi sen niin hyvin:

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18.

Tämä blogi on nimestään alkaen tarkoitettu todistamaan ja kertomaan, että särkyneisyydessä on siunaus. Jos katsomme maailmaa ympärillämme, meidän on pakko tehdä havainto: Jumalan luomakunnassa on liikettä ja toimintaa vain särkymisen kautta.

Voithan syödä aamupalasi ajattelematta mitään sen syvällisempiä, mutta ethän voi niellä leipääsi ennen kuin olet pureskellut sen palasiksi. Ja olisiko sinulla leipää, jos joku ei olisi jauhanut jyviä ensin? Ja olisiko mitään jyviä jauhettavaksi, jos ei joku olisi rikkonut maata ensin, kyntänyt ja äestänyt, ja sitten kylvänyt siihen siementä? Ja olisiko siemenet tuottaneet satoa, jos ei niitä olisi rikottu – käytetty kokonaan hyödyksi viljan kasvuun. Ja olisiko mitään laariin kertynyt, jos ei viljan tähkiä olisi puitu ja peräti hajotettu? Olisiko mitään satoa koskaan syntynyt, jos ei taivas olisi revennyt ja sade kastellut maata?

Olisiko siis mitään hengellistä satoa, jos ei kukaan koskaan murru, jos ei mitään eheää ikinä mene rikki, jos ei kukaan ihminen ikinä itkuun parahda, jos ei mikään tuska ja kipu koskaan revi sielua palasiksi?

Jumala lähettää ukkosen viiltämään taivaan halki, että voi antaa sateen, ja hän lähettää ihmisen sydämeen huudon, joka avaa Jumalan salaisuuksia niin että ihminen saa vastauksia tuskanhuutoihinsa. Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Hoos.6:1. 

Älkäämme siis vältelkö Jumalan käden työtä, kun hän rikkoo sydämemme maaperää, kun hän särkee meidän suunnitelmiamme, kun hän peittää meidät pimeään. Kun meitä jauhetaan rikki, me saamme olla varmoja, että jauhinkivet ovat Jumalan käsissä. Me tiedämme, että juuri heikkona olen voimakas (2.Kor.12:10). Juuri murtuneena ja särkyneenä olen kaikkein vahvin. Sellaisena maahan lyötynä Jumalan työ minussa menee eteenpäin ja voin olla hänen käytössään, vaikka en tietäisi miten.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jaak.5:13.