Meillä ihmisillä on usein hyvin voimakas taju oikeudenmukaisuudesta. Vääryyttä kärsineen tulisi saada oikeutta. Kuolemaan tuomittujen rikollisten yhteydessä usein korostetaan, että rikoksen uhrit eivät etsi kostoa, he etsivät oikeutta. He tuntevat saavansa sitä, kun rikollinen teloitetaan.
Toisinaan löydän itseni miettimässä menneitä ja toteamassa, että minulle tehtiin vääryyttä. Vaikka en kostoa haluaisikaan, haluaisin, että joku tolkku olisi elämässä.
Pyhä Henki puhui minulle ja uskon, että hän välitti minulle eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä: Poikani, on minun tahtoni, että sinä koet vääryyttä. On minun tahtoni, että oikeudenmukaisuus ei toteudu sinun mielesi mukaan. Minä toteutan oikeuden, minä saatan sen voimaan. Katso minua ristillä: siinä se on kaikki. Jos minä hyväksyin, että minut syyttömänä tuomittiin, sinunkin tulee hyväksyä, että sinut tuomitaan väärin. Sinunkin tulee rukoilla pahantekijöittesi puolesta. Tässä minä opetan sinua ja tahdon, että sinä muutut minun kaltaisekseni.
Lapseni, minä haluan, että sinä annat anteeksi ja rukoilet noiden ihmisten puolesta. Heissä on puutteita, joita haluaisin korjata. Minä korjaankin niitä sen rakkauden kautta, joka ilmestyy heille sinussa. Se rakkaus ei ole aina ajallista ja tule ihmisten mukaisena näkyviin. Se tulee näkyviin, sitten kun aika on. Rakkaus on jotakin, joka hiljaa ja nöyrällä sydämellä kätkee oman kipunsa, häpeänsä ja loukkauksensa ja peittää ne toisten katseilta. Rakkaus tuo sydämen rukouksessa kaikki koetut vääryydet minun kasvojeni eteen.
Luovuta siis haavasi minulle ja minä teen niistä siunauksen lähteitä. Anna vihasi pois. Lakkaa huutamasta oikeuden perään. Minä olen sinun oikeutesi. Minun ristini on sinun oikeutesi ja se on paljon enemmän kuin vain oikeus – se on armoa.
Usko kasvuun 