Kuukausi: tammikuu 2017

Posted on

Minä lähetän sinut

kuunariMonien sielussa on syviä haavoja. Monet ovat yksinäisiä. Heidän komeat talonsa ovat täynnä tuskaa ja ahdistusta. Kuluttamisen nautinto ei anna tarkoitusta elämään. Etelänmatka ei tuo helpotusta sisäiseen tyhjyyteen. Hienot vaatteet ja korut eivät hoida hylkäämisiä. Missään ei ole balsamia uskottomuuden haavoittamille rikkaille ihmisille eikä puolison vaihtamisestakaan ole pysyvää apua. Heidän sisäinen maailmansa on raunioina. He elävät kuin katulapset kylmässä ja kovassa maailmassa, jossa ei armoa tunneta eikä anneta.

Katso heidän sisäiseen maailmaansa ja näe koko kurjuus. Kuuntele, kuinka haavoitetut sielut huutavat. He kaipaavat turvallisuutta ja tarkoitusta elämäänsä. He kaipaavat sitä, mitä vain minä, Jeesus Kristus, voisin heille antaa.

Mutta he eivät tunne minua, Elämän Herraa. Minä olen heille vain jokin uskonnollinen kuvatus, jokin tympäisevä klisee – he eivät tiedä, että minä olen elävä. He eivät tiedä, että minulla on myötätuntoinen ja lämmin sydän heitä kohtaan. He eivät tiedä, että minulla on ratkaisu heidän elämänsä epätoivoon.

Sinun tulisi näyttää heille minun sydämeni. Sinun tulisi kuunnella heitä. Sinun tulisi viipyä vierellä, antaa heille ihmisen ikävään läheisyyttäsi ja läsnäolosi lämpöä. Sinun pitää ottaa minun paikkani, sinun pitää koskettaa heitä minun kädelläni. Sinun pitää kuunnella heitä minun korvillani. Sinun pitää elää heidän lähellään hylkäämättä heitä. Sinun tulee olla uskollinen palvelijani heidän hyväkseen. Minä olen Jeesus isolla kirjaimella, sinun tulee olla jeesus pienellä kirjaimella. Heijasta minun luonnettani teeskentelemättä. Opettele olemaan oikeasti ja aidosti minun kaltaiseni, niin heijastat minun valoani olemalla oma itsesi.

Vietä aikaasi kanssani rukouksessa ja minä kuuntelen sinua, kun sinä puhut minulle heistä. Ohjaa heitä minun tyköni. Minä vedän ihmisiä puoleeni, vedä sinä heitä minun tyköni. Minä olen valmiina antamaan heille elämän, antamaan yltäkyllin – kaiken mitä heiltä tämän tavaramaailman keskellä puuttuu.

Kun sinä tapaat hyväosaisia, jotka voivat huonosti, silloin tiedät: minä olen lähettänyt sinut.

Posted on

Elämän rikkaus Kristuksessa

Minua on alkanut häiritä viime aikoina eräs piirre ihmisten ajattelussa – yksitasoisuus. Sikäli kuin jotkut edustavat kristillisen uskon näkökulmaa, heidät leimataan jollain todistelulla, joka on tästä maailmasta, ei uskon maailmasta. Niinpä tieteellisen elämänkatsomuksen omaavat arvioivat uskoa tieteen näkökulmasta ja löytävät usein vain tosiasioita, jotka kiistävät uskon.

On mahdollista tulkita kolmiulotteista maailmaa kaksiulotteisena tai peräti yksitasoisena. On mahdollista nähdä maailma mustavalkoisena, ilman värejä. On mahdollista typistää ja supistaa ja tavoittaa edelleen osatotuuksia. Mutta hengellinen ulottuvuus on olemassa ja sen pois karsiminen ei auta meitä yhtään. Emme pääse milliäkään lähemmäs todellisuuden ymmärtämistä ja olevaisuuden ytimeen porautumista, jos typistämme ja karsimme ja yksinkertaistamme kaiken.

Usko on tervetullut harppaus tässä todellisuuden kartoittamisessa. Uskon kautta astuu Jumala, kaiken Luoja, näköpiiriin ja saman tien keskelle luomakuntaansa. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Hepr.11:3. Tieteeltä kestää kauan ymmärtää tämä. Ehkä se ei koskaan tavoita tätä totuutta. Ymmärtäisimmekö yhtään, mitä sana ”pelastus” pohjimmiltaan tarkoittaa, jos emme uskoisi Jumalaan?

Vain uudestisyntynyt uskova voi käsittää, että todellisuus ei ole jokin ajatus tai idea, vaan totuus on persoona – Kristus. Totuudessa eläminen ei ole joukko yleviä ajatuksia, vaan yhteyttä Kristukseen, elämää hänen yhteydessään. Se ei ole yksitasoista, siinä on ulottuvuutta joka suuntaan. Siinä on väriä, siinä on tunteita, siinä on iloa ja elämisen riemua, arkea ja juhlaa, tavanomaisuutta ja ihmeitä, siinä on monenlaista syvyyttä, siinä on tilaa oikeudelle, vanhurskaudelle ja totuudelle, se kantaa mukanaan rakkautta ja toivoa. Se on tosi elämää.

Joskus me kristityt itse syyllistymme mustavalkoiseen ajatteluun ja onnistumme vääristämään uskon, saamaan terveestä uskosta esiin jonkin kasvaimen, jota sitten pilkataan ’lahkoksi’. Luin juuri artikkelin tuoreesta kirjasta, jossa käydään läpi suomalaisia lahkoja. Minusta näyttää, että siinä parannellaan näitä kasvaimia silpomalla koko ruumis lihakirveellä. Ei sekään ole oikein eikä hengellisiä asioita voi uskosta osattomat puolueettomasti arvioida. Paavali muistutti, että uskovien keskinäisten erimielisyyksien ratkaisemiseen tarvitaan viisaita miehiä seurakuntien keskeltä, ei maailmasta (1.Kor.6:5). Turvallisinta olisi kaikkien kannalta, että pysyisimme vain todistajan roolissa, ei tuomarin.

Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista. Ap.t.17:31.