Kaikki sinun vikasi

Mistä sinut tunnetaan? Tunnetaanko sinut virheistäsi? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että olit lapsena rasavilli, elit vaikean murrosiän, sorruit nuorempana usein juopottelemaan etkä jaksanut elää parisuhteessa kuin lyhyen ajan kerrallaan? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että ajoit isäsi auton ojaan? Ehkä sinut muistetaan keskeytyneiden opintojen takia? Ehkä sinut muistetaan siitä, että et ole jaksanut tehdä kunnollista uraa, vaan olet ollut toistuvasti työtön? Ehkä vanhemmuutesi on vajavaista ja toteutuu lähinnä elatusmaksujen maksamisessa?

Ihmisillä on taipumus muistaa meidät virheidemme kautta. He ajattelevat ensimmäiseksi jotakin puutetta, mikä meidän elämäämme varjostaa. ”Sillä on ollut niitä mielenterveysongelmia ja se on yrittänyt itsemurhaakin”.

Olisi hyvä, jos joskus muistettaisiin, mitä hyvää olemme saaneet aikaan, mitä ansioita meillä on, mitä lahjoja. Olisi hyvä, jos huomiomme keskittyisi siihen sinnikkyyteen, jolla olemme selviytyneet kuitenkin, siihen kärsivällisyyteen, jolla olemme nujertaneet elämäämme varjostavat asiat. Olisi hyvä, jos ihmiset osaisivat unohtaa virheemme ja antaa meille uuden mahdollisuuden.

Onneksi meillä on Kristuksen kirkkauden evankeliumi! Se kertoo meille, että mitään ei ole menetetty, elämä ei ole pilalla, virheet voidaan unohtaa, huominen on uusi mahdollisuus. Kristus avaa meille uuden näkökulman, uuden toivon. Hän tasoittaa meille tien tulevaisuuteen, hän avaa meille uusia ovia. Hän ei hylkää meitä surkeutemme kuoppaan, vaan nostaa ylös ja tarvittaessa kantaa meitä eteenpäin. Hän on Hyvä Paimen, joka tuli etsimään kaikkia eksyneitä, hylättyjä, virheisiinsä sortuneita. Nyt hän kutsuu meitä, mutta ei nimittele pahansuovin sanoin, ei heti muistuta kaikista virheistämme, vaan sanoo:

Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini! Ihanammin kuin kaikki balsamit tuoksuvat sinun voiteesi! Laul.l.4:9-10.

Uskon haaste

isojapuitaVoimme joskus kokea, että Jumala on unohtanut meidät. Otimme lujan otteen Raamatun sanasta ja uskoimme Jumalan lupauksiin, mutta aikaa myöten usko on alkanut hiipua ja tavoitteet tuntua mahdottomilta. Olemme pimeässä ja uskomme on koetuksella. Tai saimme näyn ja ihmettelemme, mitä hyötyä siitä on, kun se ei toteudu…

Ehkä sinullakin on nyt tällainen aika menossa? Olet etsinyt Jumalan tahtoa, palvellut häntä, antanut rahoistasi ja tehnyt kaiken, mitä osaat. Olet nähnyt vaivaa väsyksiin asti. Olet odottanut, että Jumala siunaisi, mutta hän ei ole siunannut. Olet odottanut, että edes joku ihminen tukisi sinua, mutta he vain kääntävät selkänsä. Koet, että sinut on unohdettu. – Unohtaako Jumala?

Ei, hän ei unohda. Mutta hän haluaa nähdä, mihin asti sinä uskot. Hän koettelee sinua ja testaa, minkälaisessa pimeydessä sinä vielä sinnittelet ja pärjäät. Hän haluaa nähdä, kuinka vähillä näkyvillä siunauksilla sinä jaksat uskoa hänen hyvyyteensä. Hän haluaa nähdä, että sinä kuljet eteenpäin siitä, missä muut ovat jo heittäneet pyyhkeen kehään. Hän haluaa seurata, kuinka sinä säilytät kiitollisuutesi siinä, missä joku toinen katkeroituu. Hän seuraa katseellaan sinua, kun sinä jaksat vielä odottaa Jumalan ilmestymistä siinäkin kohdassa, missä kaikki muut menettivät toivonsa.

Joosef odotti Jumalan siunauksia 13 vuotta, sinun pitää panna paremmaksi. Sinun pitää jaksaa odottaa yli-inhimillisen pitkän ajan ennen kuin Jumalan siunaukset alkavat vyöryä elämääsi. Mutta tulematta ne eivät jää. Kun ne tulevat, ne tulevat ryskyen. Kun sinulle annetaan, sinä et tiedä, mihin laittaisit kaiken. Kun sinun kuivuuteesi tulevat sateet, se muistuttaa Elian sadetta Karmelilla – se on kaatosadetta. Kun sinun palvelutyösi laajenee, se laajenee Suomen rajojen yli. Kun sinun kauttasi Jumala koskettaa, ihmiset kaatuvat. Kun sinä julistat sanaa, ihmiset tekevät parannuksen ja tulevat uskoon. Kun sinä teet työtä, sillä on ylenpalttinen siunaus. Sinä leviät ja laajenet oikealle ja vasemmalle.

Kuule siis: ole luja ja luota Herraan. Vielä hän tekee sen, mitä sielusi ikävöi. Hän ilmestyy ja sinä saat iloita. Sinä et ole häneltä salassa. Sinun koettelemuksesi ovat hänen muistissaan. Ja hänen hyvä kätensä sinua johdattaa. Hänen rakastavat silmänsä seuraavat sinua kaikkialle.

Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?” Joh.11:40.