Jumalan armo kasvattaa

Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Room.8:3.

Laki oli hyvä ja Jumalan antama, mutta ihminen synnin orja. Laki ei kyennyt pelastamaan ihmistä, sillä lain rikkomisen jälkeen laki ei kyennyt muuhun kuin tuomitsemiseen. Evankeliumi on lain antiteesi. Jumalan armo Kristuksessa pelastaa lain tuomitseman syntisen.

Oletko sinä joutunut kuulemaan syytöksiä ja tuomioita uskoontulosi jälkeen? Oletko sinä joutunut kestämään itsesyytöksiä, kun omatuntosi moittii sinua? Noina hetkinä, kun syyllisyys painaa, ymmärrämme selvimmin lain ja armon eron. Tajuamme kirkkaasti, että ”laki on synnin voima” (1.Kor.15:56), ja olemme yksin armon varassa. Kristus sanoo meille: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” Joh.8:11.

Tavoite on kirkas – tulee luopua synnistä. Se ei kuitenkaan tapahdu noin vain, vaan tarvitaan kasvamista uskossa. Jumalan armo Kristuksessa antaa meille tilaa parannukseen, mahdollisuuden uskossa kasvamiseen ja aikaa muuttumiseen. Jumalan armo siis saa sen kasvun aikaan, ei ojentaminen, syyttely ja tuomitseminen.

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Tit.2:11-13.

Jumala ei antanut kansalleen ensiksi lakia ja sitten vapauttanut heitä Egyptin orjuudesta. Hän vapautti ensin orjuudesta ja antoi sitten lain. Uudessa liitossa asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä: ensin pelastus ja sitten pyhitys.

Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Luuk.6:37.

Armon löytäminen uudestaan

jeesusArmosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Lainalaisuus on hengellinen sairaus. On monia, joita syyllisyys painaa jatkuvasti ja he pelkäävät kuolemaa ja joutumista helvettiin, vaikka ovat jatkuvasti sanan äärellä ja seurakunnan yhteydessä tai liepeillä.

Mutta on myös monia tavallisia uskovia, joilta armo on hukassa. Lukeudun välillä itsekin niihin. Armo vaan yksinkertaisesti hautautuu monien asioiden alle. Aktiivisuus seurakunnassa ja hengellisessä työssä voi haudata meissä jotakin, joka on kaikkea touhuamista tärkeämpää. Uskon suhde Kristukseen voi siinä mielessä haaleta, että katoaa armon tunto. Unohdan olevani syntinen ihminen ja armosta pelastettu. Jos muistan olevani syntinen, niin en osaa iloita armosta.

Täytyy pysähtyä.

Pysähdy, rakas ystäväni, kanssani tänään ristin juurelle. Siinä Kristus näyttäytyy meille lyötynä ja hakattuna, verisenä Jumalan Karitsana. Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29.) Hän otti sinun syntisi, minun syntini, päällensä. Hän rakasti meitä niin paljon, sinua ja minua. Hänen rakkautensa on ihanampaa kuin ihmisen rakkaus. Mikä ilo minulla – Barabbaksella! – nyt onkaan! Olen vapaa!

Kiitos, Jeesus, että saan turvata sinuun ja kokea armon osallisuutta. Auta, etten unohda armon todellisuutta. Auta minua olemaan kiitollinen ja elämään armosta. Auta minua olemaan armollinen niille, jotka tuottavat minulle ongelmia. Auta minua muistamaan, että:

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille… Tit.2:11.