Orjan asemasta kuningattareksi

Mies oli nimeltään Nabal, ja hän kuului Kalebin heimoon. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja kaunis, mutta mies tyly ja karkea. 1.Sam.25:3.

Muistammehan tämän kertomuksen Nabalista ja Abigailista? Siinä on hyvä tarina. Käytän tahallani sanaa ”tarina”, koska siitä on tullut niin suosittu ilmaus. Loppujen lopuksi inhoan sitä sanaa. Nimittäin kun puhumme Raamatun kertomuksista, kartamme käyttämästä sanaa ”tarina”, vaikka maailman parhaat ”tarinat” tulevatkin Raamatusta: Joosefin tarina, Gideonin elämä, Daavidin kuninkaaksi nouseminen – ja mikä vaan. Meidän on syytä pitää mielessä, jos puhumme Raamatun aiheista, että emme kerro tarinoita emmekä sepitä taruja (fiktiota), vaan puhumme todellisista asioista (faktoista – 2.Piet.1:16). Puhumme asioista, jotka luotaavat syviä totuuksia. Joskus nämä Raamatun kuvaukset ovat pelkästään historiallisia raportteja, mutta varsin usein myös profeetallisia kuvia siitä, mikä on ihmisen tai kansan kohtaloissa tyypillistä ja toistuvaa. Kun Kain murhasi Abelin, näemme ensivälähdyksen Kristuksesta. Kun Mooses nostettiin vedestä, näemme ensivälähdyksen kasteesta, kun 70 Israelin vanhinta sai hurmoksellisen kokemuksen, näemme ensivälähdyksen Pyhän Hengen kasteesta. Tätä luetteloa voisimme jatkaa pitkällekin.

Mitä siis Abigailin päätyminen Daavidin vaimoksi merkitsee? – Ainakin voidaan sanoa, että siinä on kuva Kristuksesta, joka ottaa morsiamekseen naisen (Israelin kansan), joka on ollut tylyn uskonnon orjuudessa. Jeesuksen ajan uskonoppineet, fariseukset ja ylipapit, olivat tylyjä kuin Nabal. Hänen nimensä merkitsi ”tyhmyri” ja sitähän Jeesuksen murhaajat olivat. Jos he olisivat olleet viisaita ja vanhurskaita miehiä, he eivät olisi tehneet sellaista oikeusmurhaa, jonka tekivät.

Jumala käänsi heidän tyhmyytensä ja tylyytensä kuitenkin palvelemaan omia tarkoitusperiään. Näin on tänäkin aikana. Saatamme kohdata tämän päivän nabaleita silloin tällöin, joskus seurakunnan keskellä, mutta Herra on voimallinen kääntämään heidän pahuutensa heitä itseään vastaan ja siunaukseksi niille, jotka ovat kärsineet heidän tylyistä otteistaan.

Niinpä julistan sinulle, joka olet kärsinyt Jumalan kansan keskellä kaltoinkohtelusta, pahoista sanoista, kiittämättömyydestä ja väärinymmärtämisestä, että sinä saat olla Jumalasi silmissä Abigail – morsiameksi kutsuttu, kuninkaalliseen sukuun adoptoitu, ylhäinen ja jalo, aatelinen ja korkealle arvostettu henkilö, jonka kautta Jumalan siunaus leviää laajalle joukolle. Sinä olet Jumalan armon kirkas ilmentymä ja sinä saat olla hedelmällinen ja rikas, antelias ja vieraanvarainen, kuninkaallinen lastenhoitaja Jumalan huoneessa. Sinut nostetaan halvasta asemastasi kuningattaren arvoon.

Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: ”Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen.” Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: ”Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!” 1.Sam.25:40-41.

Syyttä syytetylle

mustalammasSinä et ole vain syytetty, sinä olet sorrettu. Suvun musta lammas sinä olet. Sinä olet tehnyt kaiken väärin. Sinä olet ihmiseksi pelkkä virhe.

Kun sinä olit nuorena syrjäytynyt, sinua syytettiin leväperäiseksi ja vastuuttomaksi. Sinä olit masentunut, mutta läheisesi eivät antaneet sinulle lupaa olla masentunut. Tai ainakin sinun masennuksesi oli oma syysi. Sinun olisi pitänyt voittaa se tahdonvoimalla.

Sinun sanottiin olevan kiusaaja, vaikka sinua kiusattiin. Aina oli joku, joka tiesi asiat paremmin kuin sinä itse. Aina joku osasi sanoa, miten asiat olivat huonosti ja syykin oli selvä: sinun vikasi.

Seurakunnasta sinä etsit hyväksyntää. Sait kokea hengellisen heräämisen ja sait uskoa voivasi aloittaa alusta – uskoitkin. Jeesus antoi sinulle uuden toivon. Mutta seurakunnassakin olit kummajainen. Olit tullut uskoon jotenkin väärin. Olisi pitänyt tulla uskoon eri tavalla. Olisi pitänyt olla erilainen menneisyys. Syntisen historiasi olit uskonut saaneesi anteeksi, mutta et tiennyt vielä kaikkea – sille piti saada seurakunnan silmäätekevien allekirjoitus. Sitä ei herunut, ei sitten millään.

Olit lapsena hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Et osannut nimittäin syntyäkään tähän maailmaan ihan oikein ja siksi vanhempasi kohtelivat sinua huonosti alusta asti. Isommat sisarukset nauroivat sinua aina ja vanhempasi vähät välittivät tai lisäsivät löylyä. He kiusasivat sinua alituisesti. Sinusta tuli syrjään vetäytyvä.

Nyt seurakunnan keskellä, kun tunnet että sinua jälleen poljetaan, sinä vetäydyt pois. Sinä lähdet etäämmälle ja lohdutat itseäsi olemalla yksin. Kaikki tuntuu niin tutulta. Koko elämä tuntuu olevan yhtä ristiä, yhtä sortamista, yhtä vääryyttä.

Eivätkö he olekin niin tärkeitä, kun he läksyttävät sinua: pitää pysyä seurakuntayhteydessä! Katkeruutta se on! Olet paha! Olet väärässä! Etkö nyt ala vähitellen uskoa, kun kaikki hengelliset johtajat sanovat samaa: sinä et kelpaa! Olet täysi hylkiö, toivoton tapaus. Ihmisarvo on hieno asia, mutta ei sattumoisin kuulu sinulle!

Sama kierre jatkuu: he ovat oikeassa ja sinä väärässä. He ovat tehneet raamatullisesti, sinä Raamatun vastaisesti. Heillä on oikea usko, sinulla väärä usko. Heillä on valta sanoa, mikä on oikein, sinun ainoa oikeutesi on olla syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Myös sinun seksuaalisuutesi on jotenkin pieleen mennyttä. Sinä et osaa valita itsellesi oikeata henkilöä puolisoksi. Ethän sinä osaa lapsiakaan tehdä – nekin pitää haikaran tuoda. Ja vanhemmuudesta – siitä nyt ei voi sinun kohdallasi puhuakaan!

Sinun osasi on häpeä. Loputon häpeä. Sinun turvautumisesi Jumalaankin on jotenkin hassun lapsellista, sairasta takertumista, läheisriippuvuutta, pelkkää epätoivoa, psyykkistä sairautta. Ei sinun uskosi pelasta, se on vain hapuilua pimeässä. Se on vain epätoivoisen nyyhkytystä, joka ei kuulu minnekään.

Näin he ajattelevat. Kyllä he ovatkin erinomaisia. Heillä on niin oikea usko, että sinä et siihen yllä alkuunkaan. Heillä on oikea seurakunta ja sinut on siitä katsottu ulos, koska et voi kuulua kunnon ihmisten joukkoon. Täytyyhän jokin taso säilyttää. He moittivat sinua, kun et kuulu joukkoon, mutta jos pyrit joukkoon mukaan, he polkevat sinut lokaan, pilkkanaurun kera lähettävät menemään: mokomakin!

Kaiken lisäksi olet ruma, olet sairas, olet vammainen, olet ällö, olet ärsyttävä, olet kauhea, olet tyhmä, kamalan kummallinen, aivan outo, olet kaikkea mahdollista vastenmielistä.

Ja kuitenkin (Jes.53:4):

Kaiken tämän tähden ja kaikesta tästä huolimatta olet Jeesukselle rakas. Hän näki sinun syntymäsi, sinun ankean lapsuutesi, sinun kasvuolosuhteesi, koulukiusaamisen, sinun vaikeutesi päästä mukaan yhteiskunnan menoon, sinun masennuksesi, sinun työpaikkakiusaamisesi, sinun yksinäisyytesi, sinun kaikenkattavan orpoutesi myös seurakunnassa, sinun syrjään vetäytyvän luonteesi – kaiken. Mutta sinun vuoksesi Jeesus antoi henkensä, sinun vuoksesi meni ristille. Hän kirjoitti sinun nimesi elämän kirjaan ja on varannut sinulle voiton seppeleen. Hän rakentaa sinulle paraikaa palatsia taivaallisiin maisemiin. Hän on valmistanut sinulle täydellisen lohdutuksen luonaan kirkkaudessa. Jo nyt saat uskon kautta olla varma, että hän on kykenevä parantamaan sinun sisimpäsi haavat, lohduttamaan sinua kaikesta hylkäämisen tuskasta, tervehdyttämään kaikesta sielun orpoudesta. Hän uudistaa sinut terveeksi ja vahvaksi ja tekee sinusta onnellisen. Saat maistaa sitä iloa ja lohtua jo täällä ajassa, mutta täydellisenä se odottaa sinua siellä, missä sinun syyttäjiäsi ei enää näy. Siellä et heitä tapaa, siellä tapaat vain ystäviä. Siellä sinua rakastetaan ja arvostetaan. Sinua kutsutaan mukaan kaikkeen ja sinä saat loistaa ilosta. Sinä saat kokea, että hän pitää lupauksensa, jonka antoi. Se lupaus on tämä:

Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. Jes.60:15.