Kuukausi: maaliskuu 2017

Posted on

Turhautumisen selättäminen

tylsaaMuistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa! 4.Moos.11:5-6.

Israelilaiset turhautuivat erämaassa, kun päivittäinen arki oli niin tylsää, ruoka aina samaa, vesi kortilla. Egyptissä oli sentään lihaakin pöydässä, oli erilaisia mausteita, oli mahdollista kokea joskus pientä juhlaa arkisen raatamisen keskellä.

Meitä vaivaa usein sama ongelma kuin israelilaisia erämaavaelluksen aikana. Elämä uskovaisena alkaa tylsistyttää. Maailman huvitukset houkuttavat, maailman riennot ovat ylivertaisen kiinnostavia verrattuna seurakunnan yksitoikkoiseen ohjelmaan. TV vetää pitemmän korren ja päihittää pastorin. Seurakunnassa sama pastori pitää aina samat puheet. Kuulijoiden mielenkiintoa on vaikea pitää yllä varsinkin, jos puheet ovat ankaria, täynnä vaatimusta ja tuomiota. Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: ”Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa.” Ap.t.24:25.

Monet ovat luovuttaneet ja jääneet sivuun, palanneet maailmaan – ja miksi? Oikeastaan vain siksi, että elämä uskovaisena alkoi kyllästyttää. Uusi elämäntapa, jonka löysimme, kun tulimme uskoon ja liityimme seurakuntaan, on aikaa myöten muuttunut ikävystyttäväksi pakkopullaksi. Se into, joka oli alkuaikoina, on hiipunut. Energia, jota saimme uskosta, näyttää kuluneen loppuun.

Lapset joskus valittavat: ”Mulla on tylsää! Keksi jotain kivaa tekemistä!” Kaikki joskus joudumme tähän pisteeseen. Joudumme kestämään tylsyyden, yksitoikkoisuuden, puuduttavan arjen ja virikkeiden puutteen. Turhaudumme, kun toiveet eivät ole täyttyneet. Emme ole päässeet siihen yltäkylläiseen elämään, jota meille luvattiin. Luvattu maa siintää jossain kaukana, tavoittamattomissa. Emme näe maata, joka ”vuotaa maitoa ja hunajaa”. Taivas on vain kalpea ajatus, haavekuva.

Mikä siis neuvoksi? Onko tähän jokin ratkaisu?

Sanoisin, että ratkaisu on hengellinen kasvu. Jumala on johdattanut sinun elämäsi pisteeseen, jossa sinun kuuluu kasvaa, mennä eteenpäin uskossa, tulla aikuisemmaksi ja vahvemmaksi ja selättää nämä tylsyyden haasteet. Sinun turhautumisesi on merkki siitä, että Jumala haluaa sinun kasvavan. Se on kutsu, joka haastaa sinua läheisempään jumalasuhteeseen, syvempään ja aidompaan hengelliseen elämään. Sinä olet ehkä kadottanut ensirakkauden? Kyllä, mutta Pyhä Henki voi sytyttää sen uudelleen. Vihollinen on ehkä ehdyttänyt sinun sisäiset voimanlähteesi? Kyllä, mutta sinä voit kaivaa auki kaikki kaivot, jotka filistealaiset ovat tukkineet (1.Moos.26:18). Sinä koet juuttuneesi paikoilleen? Kyllä, mutta sinä voit päästä eteenpäin ja nousta uudelle tasolle, kun Henki sinua uudistaa.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:2.

Posted on

Kun Jumala on hiljaa

Nykyään käytetään autoissa navigaattoreita. En ole itse vielä hankkinut, mutta käsittääkseni sille pienelle kojeelle kerrotaan päämäärä, mihin osoitteeseen halutaan mennä, ja sitten navigaattori laskee sopivan reitin. Koje sitten ohjeistaa ajamista ja kertoo, kun pitää kääntyä. Jos kuljettaja ei noudata ohjeita, vaan poikkeaa reitiltä, navigaattori laskee uuden reitin. ”Neiti Navigaattori” ei ryhdy sättimään kuljettajaa, vaan pyrkii kärsivällisesti opastamaan päämäärää kohti.

Jos minä olisin ohjelmoinut sen pienen kojeen, se voisi hyvinkin sanoa: ”Senkin tollo! Etkö voi noudattaa ohjeita? Miten nyt luulet löytäväsi perille? Minä en enää ohjeista sinua, kun et kerran kuuntele!”

Samanlaista on elämän tiellä. Jos poikkeat reitiltä, voit saada nuhteita ihmisiltä – Jumala ei sinua hauku. Pyhä Henki vain tekee töitä, jotta sinä saat ajantasaiset ohjeet ja pääset perille. Ei Jumalan henki sano kenellekään: ”Menit metsään. Nyt olet omillasi, minä en sinua johdata enää, olet toivoton!”

Niinpä meillä on toivo, että harhailumme jälkeen pääsemme takaisin tielle, sillä Jumalan henki opastaa meitä ja osaa johdattaa päämäärää kohti, vaikka me kuinka pässinpäisesti yrittäisimme reitiltämme sivuun. Jumala on kirjannut tämänkin asian lupauksena sanaansa:

Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä. Jes.30:21.

Entä sitten, jos Jumala ei puhu mitään? Emme kuule hänen ohjeitaan, miten oikein voimme varmistaa, että kuljemme oikeaa reittiä? – Eihän neiti navigaattorikaan sano mitään, kun olet oikealla reitillä. Hiljaisuus on paras merkki siitä, että matka jatkuu oikeaan suuntaan. Hän avaa suunsa vasta, kun sinun pitää kääntyä.

Odota siis kaikessa rauhassa. Jos uusia ohjeita ei tule, kulje viitoitettua tietä suoraan eteenpäin. Hän ei ole unohtanut sinua eikä hylännyt oman onnesi nojaan. Hänen katseensa tarkkailee, hänen silmänsä seuraavat sinua herkeämättä. Kun on aika, hän antaa uusia ohjeita. Et voi mokata tätä.

Jumalan johdatus on yksi niitä lahjoja, jotka kuuluvat kaikille hänen lapsilleen. Niin kuin hän johdatti israelilaisia heidän kulkiessaan kohti luvattua maata, niin hän johdattaa kansaansa tänäkin päivänä.

Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan. Ps.48:15. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin. Jes.40:10-11.