Kuukausi: maaliskuu 2017

Posted on

Ensin risti, sitten voitto

ristinpolkuKatso, lapseni, minä seuraan tarkasti sinun elämääsi ja johdatan sinua. Minä tiedän, miten vaikeata sinulla on. Minä en ole hylännyt sinua enkä hylkää, mutta sinun on aika oppia seuraamaan minua myös ristin tiellä.

Katso, minä otin päälleni ihmisten synnit. Minä suostuin siihen, että minua syytettiin, vaikka olin viaton. Sinunkin tulee oppia kulkemaan nöyrästi ristin tietä, missä sinun päällesi lasketaan toisten ihmisten syntejä ja missä sinua syytetään asioista, joita et ole tehnyt, ja missä sinä joudut ottamaan vastaan epäoikeudenmukaista kohtelua. Katso, minä ole Tie.

Sinä olet ollut minun oppilaani ja oppilaalle riittää, että hänelle käy samoin kuin opettajallekin, vai mitä? Älä siis pelkää sitä, mitä tulet kestämään. Minun kärsimyksieni osallisuus on suurinta armoa, mitä voit saada. Sinä saat vielä suuria voittoja ja saat johdattaa ihmisiä minun luokseni ja ikuiseen pelastukseen. Minä käytän sinua, sinun vahvuuttasi ja sinun heikkouttasi.

Katso, sinä olet palvellut minua hyvin enkä minä unohda yhtäkään sinun hyvää tekoasi. Minä annan hedelmän tulla esiin aikanaan. Sinä saat viedä janoiset juomaan ja nälkäiset syömään. Sinä saat viedä haavoitetut hoitoon ja minä olen sinun kanssasi ja muutkin saavat nähdä, mitä minä sinun kauttasi teen.

Ole rohkealla mielellä, lapseni. Ole luja. Vahvistu ja ole vahva. Näin sanoo Herra, sinun Jumalasi, hän joka on Uskollinen.

Posted on

On vain yksi ruumis

Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:7.

Paavalin aikaan oli olemassa jyrkkä jakolinja juutalaisten ja pakanoiden välillä. Uskoon tulleita pakanoita ei tahdottu hyväksyä seurakuntaan, elleivät he ensin kääntyneet juutalaisuuteen. Paavali yritti selventää, että Kristus tuli purkamaan kaikki raja-aidat.

Jos olemme Kristuksessa, kuulumme yhteen riippumatta syntyperästä, etnisestä taustasta, ihonväristä tai kielestä. Kuulumme yhteen riippumatta kirkkokunnasta, jonka piirissä olemme pelastuksen löytäneet. Niin kuin juutalaisen oli Paavalin aikaan vaikea hyväksyä pakanoita seurakunnan jäseniksi, niin tänäkin aikana on helluntailaisen mahdotonta hyväksyä ortodoksia veljeksi (tai sisareksi) tai luterilaisen hyväksyä katolisen kirkon jäsentä uskon yhteyteensä (tosin poikkeuksia on). – Tämä toisten hyljeksintä saa joskus ihan huvittavia piirteitä. Olen yrittänyt käydä tähän ongelmaan kiinni kuin terrieri, mutta se kestää kuin sidostesukka!

Mutta Jumalan sana on vielä kestävämpää laatua kuin farisealaisuus. Jumalan sanan kehotusta yhteyteen ja toinen toisensa hyväksymiseen ei voida sivuuttaa noin vain. Jos kerran kuulumme Kristukselle, kuulumme samaan ruumiiseen. Olemme eri jäseniä, hoidamme eri tehtäviä, olemme soluja, jotka ovat erikoistuneet ja erilaistuneet, mutta edelleen olemme samaa ruumista ja meidän tulisi yhdessä toteuttaa Jumalan suunnitelmia. En käyttäisi sanaa ’ekumenia’, koska se on ihmisten suunnitelma. Jumalan suunnitelma on kasvattaa meidät ”yhteen ja samaan uskoon” (Ef.4:13-16).

On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Ef.4:4-6.

Millekään ylemmyyden tunteelle ei pitäisi antaa sijaa. Kaikenlainen paremmuus on kristillisen uskon ruostetta. Myötätunto heikkoja kohtaan on terveen uskon merkki. Kun Jumalan työ oli meissä vielä alullaan, tarvitsimme itsekin paimenia, jotka hoivasivat meitä. Luin tänään kyynelsilmin Ruutin kirjaa, jossa Boas suhtautuu nuoreen maahanmuuttajanaiseen niin lämpimästi ja suurella sydämellä (Ruut 2:8-16). Siinä on esimerkkiä meille kaikille, kun kohtaamme osattomia, puutteenalaisia ja kärsiviä ihmisiä. Siinä on esimerkkiä meille, kun kohtaamme erilaisuutta.

Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Room.14:1. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1.