Kuukausi: huhtikuu 2017

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Kun saamme lahjan ja se on toimitettu meille paketissa, se on ensin odottamassa meidän kodissamme. Se ehkä lojuu aikansa lattialla postiluukun alla tai se on nostettu pöydälle ja odottaa meidän tulevan töistä kotiin. Siinä on päällä meidän nimemme eikä kukaan muu voi avata sitä kuin me itse. Minun syntymäpäiväni on vähän ennen vappua, joten lapsena sain joskus lahjaksi ilmapallon tai viuhkan tai muuta vappuun liittyvää.

Lahja voi olla sellainen, että siinä on pieniä erillisiä lahjoja sisällä. Kun iso paketti on avattu, löytyy vielä useita pieniä paketteja, jotka pitää avata yksitellen. Kun olemme saaneet sellaisen paketin Jumalalta, jossa lukee ”pelastuksen lahja”, sen sisältä löytyy pienempiä paketteja, joissa lukee ”Jumalan sana”, ”kaste”, ”Pyhä Henki”, ”kutsumus” ja monia muita. Niinpä käymme avaamaan niitä ja ihmettelemään, mitä olemmekaan saaneet ”uuden syntymän” syntymäpäivälahjaksi.

Eräälle lapselle annoin joskus lahjaksi puhallettavan uimarenkaan. Mutta kyseinen lapsi ei tykännyt lahjastani tai minusta, vaan puhkoi sen värikkään uimarenkaan rikki. Näinkin voi elämässä käydä: saamme lahjan, mutta emme välitä siitä. Tuhoamme sen tai jätämme peräti lahjakääreen avaamatta.

Jumalan lahjatkin odottavat avaamistamme. Emme ansaitse niitä, mutta ne ovat meidän, koska Jumala on ne meille antanut. Ainoa mitä voimme tehdä niille, on ottaa ne vastaan. Meillä on kaksi mahdollisuutta: joko availemme niitä kiitollisin mielin tai hylkäämme ne ja tavalla tai toisella panemme ne sivuun.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2.Kor.6:1.

Valtava ilo täyttää meidät, kun avaamme pelastuksen lahjaa. Yhä uutta ja tuoretta ilon aihetta pursuaa esiin lahjamme uumenista, kun availemme sen kääröjä. Ihmettelemme, olemmeko näin runsaan lahjan arvoisia. Koemme olevamme rakastettuja ja hemmoteltuja, kun saamme maistaa kaikenlaista Jumalan hyvyyttä ja nauttia hänen runsaista antimistaan. Syvältä sydämestä kumpuaa esiin kiitos:

Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:11.

Daavid kysyi Herralta: ”Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?” Herra vastasi hänelle: ”Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit.” Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja saapuivat Besorin jokiuomalle, jonne osa heistä jäi. Sinne pysähtyi kaksisataa miestä, jotka olivat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet kulkea Besorin poikki. Mutta Daavid jatkoi neljänsadan miehen kanssa takaa-ajoa. 1.Sam.30:8-10.

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olisit uupunut ja jättänyt kesken jonkin työn seurakunnassa ja vetäytynyt kotioloihin? Minulle on. Joskus vaan voimat loppuvat. Pahinta on, kun sisäinen palo sammuu ja into johonkin työhön lopahtaa. Tahtoa ehkä on, halu kantaa vastuuta on suuri, työ jonka on saanut suorittaakseen on edelleen yhtä arvokasta kuin alussakin, mutta – ei vaan jaksa. On pakko myöntää omat rajansa ja hankkiutua lepoon. Sen joutuu tekemään huonon omantunnon kanssa, kun näkee toisten jaksavan. Kateuden vallassa on myönnettävä, että toiset olivat pätevämpiä ja uskollisempia, kaikin tavoin pystyvämpiä kuin minä.

Niinpä tilanne voi kehittyä pahemmaksi kuin oli tarkoitus. Levon tarpeesta tulee tekijä, joka erottaa minut uskon sisarista ja veljistä ja jakaa porukat eri leireihin. Työssä uskolliset, kaikki pätevät ja väsymättömät, he ovat nyt jotakin, heitä arvostetaan, he saavat lisää vastuuta, heidät palkitaan. Minä raukka, joka en jaksanut, olen nyt vähäpätöinen ja syrjään vetäytynyt, jota kukaan ei huomaa.

Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: ”Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme”. 1.Sam.30:22.

Daavid oli toista mieltä: ”Kuka voisi suostua tuollaiseen? Saman osan saakoon varusteita vartioiva kuin taisteluun lähtevä, yhdessä he jakakoot saaliin.” 1.Sam.30:24.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että sinä et jää siunauksetta. Sinun panoksesi on ollut arvokas, olet tehnyt työtä jaksamisesi äärirajoille asti ja sinä saat siitä palkan. Jumala näkee sinun sydämesi. Sinä olet osallinen yhteisestä voitosta ja sinä saat saaliista oman osasi. Jumalan jakaa rikkauksiaan sinullekin ja sinä saat oppia tuntemaan Kristuksen armon, hänen laupeutensa ja hyvyytensä runsauden.

Sinä päivänä Daavid teki tästä pysyvän säännön ja käytännön Israelissa, ja se on vieläkin voimassa. 1.Sam.30:25.

Ja sitä paitsi: sinä et ole näyttänyt kaikkia kykyjäsi vielä. Sinun uskollisuutesi tulee näkyviin siinä, että sinä teet comebackin, sinä palaat rintamalle uudistuneena. Sinä saat uuden voitelun. Sinun voimasi palautuvat, sinun koeteltu uskosi tulee esiin, sinä saat vuorostasi loistaa. Ehkä työ, jota teet, on ihan muuta, mutta sinun parhaat päiväsi ovat nyt ja edessäpäin. Kiitä Herraa, hän kulkee rinnallasi ja menneet – ne ovat muisto vain ja tuskin sitäkään. Sano itsellesi: ”Besorin jokiuoma – mikä se on? Nyt on nyt. Tänään auttaa Herra!”