Kuukausi: huhtikuu 2017

Esitän sinulle vaikean kysymyksen: Jos Jeesus eläisi nyt maan päällä, mihin seurakuntaan hän liittyisi?

Olen parhaillaan lukemassa erään Jumalan miehen ajatuksia. Monet mietteensä osuvat naulan kantaan, mutta olen silti varautunut. Mietin tuota hänen kriittistä asennettaan, viileän älyllistä lähestymistapaansa, joka toisinaan huipentuu viiltävän terävään analyysiin – lopputulema hänen mukaansa kaikesta on, että on menty vikaan ja pahasti ja seurakunnan pitää uudistua perusteellisesti. Koko perinteinen konsepti on väärä ja seurakunnan rakenne pitää uudistaa, koko usko myllätä parempaan kuosiin.

Mikä siinä mättää? Tämä on toinen vaikea kysymys ja yritän suunnistaa noiden viiltävien totuuksien viidakossa ja löytää syyn omalle varautuneisuudelleni. Oikeastaan Paavali tarjosi minulle ratkaisun avaimet sanoessaan:

Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla – onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen. 1.Kor.9:20-23.

Loppujen lopuksi ei siis ole ratkaisevaa, minkälaisesta taustasta jonkun usko – tai uskon puute – nousee, onko siellä taustalla vanha kirkko (ortodoksinen tai katolinen) vai onko henkilö protestantti (luterilainen tai helluntailainen) tai onko hän kenties pakana tai uskonnoton. Minun on mahdollista suhtautua häneen Jumalan tahdon mukaisella tavalla ottaen mallia Paavalista. Minä siis laitan liikkeelle myötätuntoni ja asetun sen toisen ihmisen asemaan ja puhun hänelle uskosta sen mukaan kuin hän kykenee kuuntelemaan. En luennoi hänelle ja kaada niskaansa loputonta määrää teologiaa, kirkon oppia, katekismuksia ja muita opuksia – enhän ole mikään paperinkierrätystä hoitava roska-auto…

Tässä tulee tärkeäksi elementiksi rakkaus – kyky asettua toisen asemaan ja tulla myötätuntoiseksi kuuntelijaksi ja taito puhua siitä lähtökohdasta evankeliumia toisen sydämelle. Sen osasi Filippos etiopialaisen hoviherran kanssa. Kun hoviherra luki Jesajaa, Filippos hyödynsi sen ja kerrotaan: Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Ap.t.8:35.

Toivottavasti tästä on apua. Tämäkin jää teoriaksi, ellen osaa soveltaa sitä. Kaikki Raamatun opetus jää helposti teoriaksi, myös sen kertomani Jumalan miehen terävät analyysit ja uudet hienot ideat. Mutta jos osaan olla luterilaiselle lutku, helluntailaiselle hellari, pakanalle etsivä sielu, uskonnolliselle ihmiselle uskonnollinen ihminen, lain noudattajalle lain alainen ja ylipäätään ihminen toiselle ihmiselle, silloin voi olla, että sanottavani vaikuttaa jotakin myönteistä.

Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan. 1.Kor.4:6. Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Jaak.3:13.

Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” Luuk.10:21.

Jouduin oikein pysähtymään tämän jakeen kohdalla, kun tajusin, että siihen kätketty totuus ei ollut minulle vielä ihan kristallinkirkas. Miksi ”järkevä ja viisas” ihminen ei olisi sopiva ymmärtämään Jumalan valtakunnan asioita? Täytyykö olla lapsenmielinen? Lapsellinen peräti?

Ei lapsellinen, vaan lapsenmielisen avoin, ennakkoluuloton, puhdassydäminen, teeskentelemätön, vastaanottavainen. Jeesus antaa ymmärtää, että Jumalan tuntemiseen pääsevät ne, joille Jumalan valtakunnan asiat ilmoitetaan. Ihminen, joka kaivaa esiin selityksiä, joka kaavailee teologisia malleja, joka yrittää saada asioista omin päin selvää, ei välttämättä siinä onnistu – tärkeää on kuunnella silloin, kun Jumala puhuu ja olla avoin ja herkkä Jumalan sanan kuulemiselle. Lapsen taito on ottaa vastaan – ei luennoiminen. Kaikki järkeilijät ja viisaat ja oppineet, he aina luennoivat ja puhuvat muut hiljaisiksi.

Niinpä rohkaisen sinua tänään ottamaan vastaan Jumalan puhetta. Jumala puhuu kyllä ja puhuu monella suulla. Hän puhuu Raamatussa, mutta hän puhuu myös arkisten askareiden keskellä. Hän järjestää kaikenlaista elämän draamaa, jotta tajuaisimme. Kun menet väärää tietä, Jumala pysäyttää. Hän järjestää sinulle erilaisia hankaluuksia ja esteitä, kun et muuten osaa pysähtyä. Hän kääntää sinun suuntaasi joskus pakon voimalla. Hän ei aina käytä sanoja, hän puhuu vauhdin hiljentämisestä, kun sinä kaadut. Hän suosittelee sanan lukemista, kun sinun sielusi valtaa tyhjyys. Hän ottaa sinulta jotakin pois, jotta sinä olisit tyhjin käsin, kun hän haluaa antaa sinulle jotakin.

Kirjanoppineisuus – sellainenkin, jota minä harrastan – saattaa olla este Jumalan asioiden ymmärtämiselle ja niiden sisäistämiselle. Ihmisen aivot eivät ole luodut profeetallisen sanan vastaanottamista varten. Ihmisen aivot ovat huono työkalu silloin, kun pitää uskoa. Uskoon tarvitaan kyllä ymmärtämistä, mutta myös sydäntä. Tarvitaan tunteet ja vielä lisäksi tahto – vasta kuuliaisuudessa vastaan otettu sana muovautuu Jumalan ilmoitukseksi. Vasta sen kautta Jumalan kynä kirjoittaa sen sinun sydämesi tauluun ja siitä tulee osa sinua.

Älä siis aseta liikaa painoarvoa ihmislähtöiselle opetukselle ja Raamatun ruotimiselle. Kun Henki sinua täyttää, sinä kykenet ottamaan lapsen lailla vastaan Jumalan sanan ja sisäistämään sen profeetalliset merkitykset. Tavoittele hengen täyteyttä ja sinä kasvat.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Ilm.2:7.