Sovintoon ja rauhaan kutsutut

krusifiksiViivyn sisäisessä maailmassani tänään minun rakkaan Vapahtajani ristin äärellä. En kuoleman ja tappion tunnelmissa, vaan voiton tunnelmissa. Se on täytetty. Totisesti, voitto on saatu. Täydellinen voitto. Ja minkälainen? Niin ainutlaatuinen, niin rakkauden sanelema, niin puhdassydäminen, niin jalo, niin kirkas ja mahtava ja taivaallinen.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:27.

Mikä rauha siellä Golgatan kummulla onkaan. Pilkkaajat ovat poissa. Jeesus on omiensa ympäröimä. Hänen kipunsa ja tuskansa on ohi. Valtava rauha huokuu hänestä. Jotakin mahtavaa on saatettu päätökseen. Ihmeellinen voitto on saavutettu. Aurinko paistaa jälleen, ukonilma on ohi. Kaikki on niin hiljaista ja levollista.

Golgata oli Jerusalemin länsipuolella, joten voin kuvitella, kuinka laskeva aurinko sai ristin varjon lankeamaan Jerusalemin muureihin. Varjo ehkä pyyhkäisi yli Jerusalemin temppelinkin kuin Jumalan aurinkokellon viisari. Nyt oli siirrytty uuteen aikaan – Uuden liiton armotalouteen.

Jumalan suuri armoteko Kristuksessa – se täydentyi pääsiäisaamuna, kun Jeesus nousi ylös haudasta. Hän on nyt elävä ja todellinen. Hänellä on uusi ruumis, entistä ihmeellisempi. Hän siirtyi Isän luo ja lähetti meille Pyhän Hengen. Me saamme elää hänen yhteydessään, olla osallisia pelastuksesta ja ikuisesta elämästä. Kristus teki sovinnon ja hankki meille rauhan Jumalan kanssa. Nyt saamme nauttia sovinnon hedelmistä ja olla Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Kirkkautta kohti

Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. Jes.43:4.

Eräs uskon kulmakivi on oikea omakuva, terve itsetunto ja käsitys omasta arvostani. Joskus meidän omakuvamme vääristyy jonkin kaltoinkohtelun tuloksena. Vauvana koettu fyysinen tai emotionaalinen kaltoinkohtelu voi johtaa henkiseen vammautumiseen, joka traumatisoi meitä. Seurauksena voi olla huono itsetunto ja arvottomuuden tunne. Myös myöhemmin tapahtuva väkivalta voi johtaa traumaan. Esimerkiksi raiskatun voi olla vaikea nähdä itseään arvokkaana persoonana.

Itsetunnon traumaan voimme saada psykoterapiaa, mutta myös kristillinen usko voi tarjota tilaisuuden eheytymiseen ja omanarvontunnon palautumiseen. Kun ymmärrämme, että Jeesus on ottanut syntimme kantaakseen ja kuollut puolestamme, ymmärrämme oman arvomme uudella tavalla. Kun tajuamme, että Jumala on meidät luonut ja että olemme ainutlaatuisia yksilöitä, saamme löytää uutta arvokkuutta elämällemme. Olen itse saanut löytää uuden merkityksen ja arvon elämälleni nimenomaan uskosta, siksi suren aina itsemurhaajia – en voi käsittää, kuinka joku haluaa heittää menemään tämän elämän. Uskohan antaa myönteistä merkitystä myös kärsimykselle.

Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps.27:10. Eräs käännös sanoo ”Herra minut adoptoisi”.

Jeesuksen Kristuksen ristin kautta sinut on adoptoitu Jumalan perheeseen, ostettu Vapahtajan verellä, lunastettu vapaaksi – nyt olemme osa Kristuksen ja Jumalan valtakuntaa ja meidän tulevaisuutemme on ihmeellinen. Elämä on suurenmoinen seikkailu, valtava löytöretki, jonka palkintona on taivas ja uuden Jerusalemin aarteet. Saamme kerran olla osalliset Kristuksen kirkkaudesta.

Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Ef.5:15-16.

Samalla kun löydämme oman arvomme, löydämme myös tämän elämän arvon. Olkoon ajallinen elämäni miten surkeata tahansa, tiedän että tämä on vain väliaikaista ja päämäärä on kirkkaana edessäni – uskon päämäärä.

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.