Kuukausi: toukokuu 2017

Posted on

Taivaallinen katselmus

valkoinenratsuSotilaat pitävät silloin tällöin paraateja ja haluavat esitellä armeijansa voimaa. Jeesuksella Kristuksella on myös oma armeijansa – valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit.

Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti… Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa. Ilm.19:11,14.

Meidän Herramme voi myös pitää joukkojensa katselmuksen vähän samaan tapaan kuin paraatissa. Minulla oli kerran tilaisuus osallistua siihen ja marssia sen korokkeen ohi, jolla herrain Herra seisoi. Sitä tunnetta on mahdoton kuvata. Mitään yhtä upeaa ei voi kokea maan päällä. Sain vieläpä nousta korokkeelle ja koskettaa hänen viittansa lievettä. Se oli läpinäkyvää kangasta, kuin purppuranpunaista silkkiä.

Mitä luulet – olinko todella taivaassa vai maan päällä näkemässä jotakin unta? Ja olinko kenties jossakin pyhäkössä, jossain hyvin pyhässä paikassa, missä enkelit parveilevat ja papit messuavat?

En ollut pyhässä paikassa, vaan vessassa. Olin aivan pienen hetken polvistuneena vessan lattialle. Näky taivaasta kesti tuskin sekuntiakaan.

Revi siitä. Tarkoitan: yritä ymmärtää hengellisen ja ajallisen todellisuuden ero. Yritä ymmärtää, että voimme kokea erilaisia ilmestyksiä ilman, että yritämme keinotekoisesti luoda jotakin muka hurskasta tilannetta tai olosuhdetta, joka olisi suotuisa taivaallisille ilmestyksille. Emme voi, turha yrittääkään. Emme voi tilata mitään taivasvierailuja. Voimme vain elää hengellistä elämää, rukoilla ja odottaa Jumalan ilmestymistä. Nimittäin, jos olemme sellaista ihmettä vailla – yleensä emme ole. Yleensä meille riittää ihan arkinen uskon harjoittaminen.

Mutta sinänsä on tärkeä ymmärtää edes jotakin taivaallisesta todellisuudesta. Tällä kertaa halusin puhua tästä paraatista ja valkoisista hevosista. Siinä on vain pientä häämötystä siitä ihmeellisestä maailmasta, joka meitä odottaa ylösnousemuksen tuolla puolen. Ja kuitenkin se vaikuttaa jo nyt, on olemassa rinnakkain tämän näkyvän todellisuuden kanssa. Enkelit voivat tehdä meille palveluksiaan (Hepr.1:14) – paljonkin. Ja voi olla, että sinulta kysytään joku kaunis päivä: ”Haluatko lähteä kanssani sotimaan totuuden ja vanhurskauden puolesta?” Mitä vastaat?

Minä vastasin kauan sitten: ”Of course, my horse!” Tämän sanoilla leikittelyn kuuli joku sivullinen ja siitäkös nauru repesi…

Posted on

Säteileväksi timantiksi

Oletko huomannut, että mieliaiheeni on puhua kutsumuksesta? Tai elämäntyön löytämisestä ja kasvamisesta siihen pisteeseen, että löytää Jumalan suunnitelman elämälleen? – Aika usein puhun siitä tai sivuan aihetta.

Mutta tosiasia on, että useimmat ihmiset haluavat löytää oman elämäntyönsä ja ’luoda uraa’ ihan omin päin – ilman Jumalan puuttumista asiaan. Tästähän voi saada sanaleikin – Jumala puuttuu… – Puuttuuko siis Jumala sinun elämästäsi vai elämääsi?

Huomasin taas tänään, kun kävin läpi rukousohjelmaani, että hahmotan ihmisen jumalasuhteen usein seuraaviin etappeihin: herätys, uskoon tulo, kaste, seurakuntaan liittyminen, Pyhän Hengen saaminen ja hengellinen kasvu, joka huipentuu oman kutsumuksen löytymiseen. Vasta sitten voi elämäntyö alkaa. Tämä voi olla aika mekaanista ajattelua, mutta pieni toivottomuus hiipii sydänalaan, kun etsin sisäisillä silmilläni Jumalan taimitarhan uusia versoja – eipä juurikaan löydy ketään, joka olisi edes reitillä.

Onneksi tunnen niin vähän ihmisiä ja voin vielä toivoa, että varsinkin noista kristittyjen kotien lapsista lähtisi kasvamaan Jumalan valittuja palvelijoita, suurta tai pientä tehtävää varten voideltuja Jumalan aseita. Ikävä kyllä, tämä totuttu uskonnollisuus on kuin lupiini – se valtaa elintilaa ja tukahduttaa niityn omat kukat. Onhan se kukkiessaan kauniskin, mutta loppujen lopuksi siitä haluaisi päästä eroon. Loppujen lopuksi sen rehottaminen pistää ihan vihaksi.

En siis toivoisi mitään opetettua uskoa juurtuvan kenenkään sisimpään, tuota ulkoa opeteltua, uudestisyntymätöntä, uskonnollista lässynlässyä, joka sitten korvaa kaiken aidon, itse opitun, Jumalan istuttaman, omalla äänellä puhuvan ja ylhäältä voidellun – sanalla sanoen uskon ihmeen. Jos usko ei ole syntynyt Jumalasta – uuden syntymisen ihmeenä – ei se paljon paina. Se on kevyttä tavaraa.

Niinpä kaipaan nähdä oikeita Jumalan ihmisiä, varsinkin nuoria, joiden sydämessä palaa Hengen tuli. Ei välttämättä äänekkäästi, katseita kaivaten, vaan hiljaisesti, sitkeästi, määrätietoisesti ja nöyrästi niin kuin vain Jumalan hengen kutsun aitous voi ilmetä.

Ehkä sinun sydämessäsi palaa tuo tuli? Ehkä sinä olet juuri nyt Jumalan työpöydällä savikimpaleena, jota muovataan? Ehkä sinä olet kuullut kutsun ja hämmentyneenä mietit, mitä se merkitsee? Ehkä sinun sydämessäsi on jano, joka etsii elävän veden lähdettä? Ehkä sinä olet jo saanut maistaa, mitä Jeesuksen läheinen tunteminen tarkoittaa? Ehkä olet saanut kokea hänen voimansa, hänen henkensä täyteyden, ylitsevuotavan ilon?

Tiedä siis: sinun koko olemassaolosi tarkoitus on puhkeamassa kukkaan. Kun sinun korvaamaton arvosi yhdistyy Jumalan mittaamattomaan armoon, ne yhdessä vievät sinut Jumalan vuorelle, sinun elämäsi huipulle, elämäntyösi täyttymykseen, lähelle taivasta. Sinä saat olla hänen kirkkautensa säteily, hänen kunniansa kuuluttaja. Niin kuin timantin hiotut särmät heijastavat valonsäteitä, niin sinun elämäntyösi tulee kirkastamaan Kristusta ja sinun kutsumuksesi säteilemään hänen valoaan.