Kuukausi: toukokuu 2017

Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: ”Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta.” 2.Sam.5:23.

Daavid ei toiminut totutun kaavan mukaan, vaan kysyi Herralta, kuinka tuli menetellä. Meidänkin tulisi vieroksua kaavoja, metodeja ja tottumusta, jotta voisimme herkin korvin kuulla, mitä Jumalan henki meille viestittää. On suuri kiusaus luulla, että Herra toimii tänään samoin kuin eilen ja alamme pyörittää jotakin perinnettä. Israelilaisten piti kerätä mannaa joka päivä eikä turvautua eilen kerättyyn mannaan. Jumala ei halua, että uskosta tulee meille jokin kaava ja rutiini, vaan hän haluaa, että olemme riippuvaisia hänestä ja tarvitsemme häntä päivittäin, kysymme häneltä neuvoa joka päivä. Lentokoneet voivat lentää autopilotin ohjaamina – älä sinä ota sellaista tavaksi.

Mooseskin joutui toteamaan, että sama kaava, jota oli ennen käytetty – kallion lyöminen sauvalla – ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Vettä tosin alkoi juosta, mutta sillä kertaa jano oli ”väärin sammutettu”. Daavid sen sijaan osasi neuvotella Jumalan kanssa, vaikka kokemuksen tuoma itsevarmuus olisi hyvin voinut viedä harhaan ja houkutella tekemään, kuten ennenkin. Paavali sen sijaan – niin hurskas, niin palava, niin Jumalan asialle omistautunut mies – luotti kokemuksen tuomaan varmuuteen ja sanoi Barnabakselle: Lähde kanssani uudelle matkalle kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käymme katsomassa, mitä veljille kuuluu. Ap.t.15:36. Huomaamme, että tällä kertaa ei tarvittu paastoa ja rukousta, kuten ensimmäisellä kerralla. Niinpä hanke johti riitaan.

Haluan rohkaista sinua neuvottelemaan Herran kanssa päivittäin. On hyvä ottaa tavaksi puhua Herralle joka aamu ennen kuin puhuu mitään yhdellekään ihmiselle. On hyvä olla Jumalasta riippuvainen ja kysellä päivittäin: ”Mitä tänään, Herra? Onko sinulla jokin suunnitelma tälle päivälle? Tässä olen, suunnittele sinä, ohjaa sinä minua, älä jätä minua itseni varaan! En halua mitään metodeja, en mitään totuttuja tapoja enkä rutiineja, en halua kangistua kaavoihin. Tule sinä Henkesi kautta sydämeeni ja anna minulle tätä päivää varten tuore manna, sinun ikuinen raikas sanasi – sinulla yksin on elämän sanat! Haluan jättää itseni sinun ohjaukseesi, sillä minun kaikki kokemukseni ja taitoni eivät riitä, minun uskoni on heiveröinen – sinä yksin voit valaista minun tieni ja tasoittaa minun polkuni!”

Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Matt.9:21.

Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt. Miika 6:5.

Voimme lukea Joosuan kirjan luvut 3 ja 4 niin saamme palauttaa mieleemme, minkälainen oli matka Sittimistä Gilgaliin. Tuon matkan huipennus oli Jordanin ylitys. Niin kuin Punaisen meren ylitys samoin Jordanin ylitys on tietysti esikuva kasteesta. Samalla se lyö Luvatun maan valloituksen alkutahdit. Gilgalissa sitten kansa ympärileikattiin.

Luterilaiset voivat ilahtua, kun kaste on ensin ja uudestisyntymistä ja uskoon tuloa merkitsevä ympärileikkaus on vasta sen jälkeen. On kuitenkin huomattava, että ne ovat molemmat osa normaalia hengellistä syntymää, johon uuden liiton aikaan kuuluu myös Pyhän Hengen kaste. Olennaista ei ole niiden järjestys, vaan yhteistoiminta. Uudessa testamentissa on esimerkkejä siitä, että ihmiset saivat hengen kasteen ensin ja vasta sitten vesikasteen.

Sitä paitsi, jos nyt kasteesta puhutaan, uuden liiton kaste voi olla uskovien kaste tai perhekuntakaste. Jälkimmäinen toteutuu, kun uskovien kasteeseen otetaan mukaan alaikäiset lapset. Niin sanottu ’lapsikaste’ sai alkunsa, kun kristittyyn perhekuntaan syntyi lisää lapsia ja uusi perheenjäsen kastettiin yksinään. Mutta kirkoissa, jotka toteuttavat lapsikasteen käytäntöä, ei haluta muistaa, että lapsikaste oli alkujaan osa perhekuntakastetta. Sen vuoksi pitäisi ymmärtää, että lapsi kastetaan osallistumaan vanhempiensa kasteeseen ja hänen tulee saada oma uskovien kasteensa sen jälkeen, kun hän on muuttanut pois kotoa ja aikuistunut – ja tullut uskoon tai uudistunut siinä. Hän voi silloin jatkaa perhekuntakasteen perinnettä ja ottaa omat lapsensa mukaan kasteeseensa.

Käsitykseni mukaan Suomen Vapaakirkko toteutti aiemmin perhekuntakastetta, mutta muutti sitten linjaansa myöhemmin ja siirtyi käytännössä uskovien kasteen kannalle. Se oli vahinko, sillä perhekuntakaste on apostolinen käytäntö ja antaa tasapainoa lapsikasteen ja uskovien kasteen väliseen kiistaan.

Matka Sittimistä Gilgaliin oli täynnä siunauksia. Jordan tulvi yli äyräidensä ja Herran hyvyys myös tulvi yli äyräidensä. Astuminen luvattuun maahan ja siirtyminen kasteen piiriin ja taivaallisten voimien suojelukseen oli suuri harppaus kohti Jumalan antamaa elämää, johon kuului perintöosa maassa, joka ”vuotaa maitoa ja hunajaa”. Se oli vanhan luonnon pois riisumista ympärileikkauksen kautta ja osallisuutta liiton lupauksista. Se oli Jumalan kansan voitokkaan taistelun ensinäytös.

Voimme siis vahvistaa uskoamme, kun muistelemme Herran hyvyyttä omassa elämässämme. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.