Kuukausi: toukokuu 2017

Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Ap.t.20:24.

Huomio voi karata pääasiasta epäolennaisiin asioihin. Paavali keskittyi palvelutehtäväänsä: evankeliumin julistamiseen. Ilosanoma Jumalan armosta – siinä kaiken terveen uskon ydin. Pysyykö meidän huomiomme siinä palvelutehtävässä, jonka olemme saaneet? Jos armoituksemme liittyy evankeliumin esillä pitämiseen, kykenemmekö keskittymään niin että emme lipsahda mihinkään uskonkiihkoiluun?

Kyselen näitä, koska tunnen oman elämäni sivupolut ja koska tiedän, miten helposti huomio keskittyy johonkin sivuasiaan. Kyselen siksikin, että olen nähnyt hengellisellä kentällä niin paljon erilaista uskon kiihkoilua, suoranaista vihapuhetta. Evankeliumi piti kertoa syntisille, jotta he pelastuisivat. Nyt evankeliumi kerrotaankin vain pyhille ja syntiset saavat ruoskaa. Sanoma Jumalan armosta korvautuu jollakin ”sinun täytyy”-sanomalla.

Jeesus vietti aikaa syntisten keskellä. Hän ei vieronut syntisiä ihmisiä, hän tiesi, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, toiset vain luulevat olevansa jotakin muuta. Jeesus rakasti ihmisiä, jotka olivat nöyriä myöntämään oman syntisyytensä. Heitä varten hän oli tullut. Koko hänen elämänsä keskittyi sovinnon tekemiseen Jumalan ja ihmisten välillä. Hän ei käyttänyt lain ruoskaa, hän kutsui syntiset tykönsä. Hän antoi epäonnistuneille ja huonoille uuden alun mahdollisuuden. Hän osoitti Jumalan armon ja rakkauden voiman.

Tarvitsen hänen mielenlaatuaan tänään, ehkä sinäkin. Tarvitsen paluuta evankeliumin ytimeen, muistutusta siitä, että Uuden liiton evankeliumi on sanomaa Jumalan armosta. Tarvitsen samaa keskittymistä Jumalan antamaan palvelutehtävään, joka Paavalilla oli. Tarkistetaan siis tänään suuntamme: käännytään pois lainalaisesta ihmisten syyttämisestä, opillisesta hiustenhalkomisesta ja tuomitsemisesta, ja suunnataan ajatukset Jumalan armoon. Hänen sylinsä on vielä auki tänä armon päivänä. Hän kutsuu luokseen meitä syntisiä uudistaakseen elämämme.

Saamme loistaa Herran valoa, kun kerromme ihmisille ilosanomaa Jumalan armosta.

Oletko koskaan joutunut toteamaan, että sinua ei kuunnella? Ehkä olet aika useinkin huomannut, että sinua ei ymmärretä? Liian usein sinusta tuntuu, että kukaan ei välitä?

Se kuuluu ihmisen osaan. V.A.Koskenniemi runoili aikoinaan: Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot. (Elegioja 3). Job valitti tuskansa keskellä, kun Jumalakin oli hiljaa: Olen itseni kanssa yksin (Job 9:35). Myös Paavali sai kokea hylkäämisen tunteita: Kun ensimmäisen kerran puolustauduin oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin. 2.Tim.4:16.

Toisaalta Raamattu viestii meille myös lohduttavia näkymiä. Mooses rohkaisi seuraajaansa Joosuaa: Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Hengellinen elämä vaatii sisäisen rauhan säilyttämistä ja yksinäisyyteen vetäytyminen on silloin hyödyksi. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Mark.1:35. Sekä yksinäisyys että ihmisten paljous voi olla ahdistavaa, jos se ei ole vapaaehtoista.

Tärkeintä on saada kokea Jumalan läsnäoloa, hengen elähdyttävää voimaa, lämpöä ja rakkautta – tapahtuu se sitten seurakunnan keskellä tai jossain, missä ei ole ketään muuta ihmistä läsnä. Jumalan sanan kautta voimme ymmärtää oman arvomme, tiedostaa elämämme ainutlaatuisuuden, käsittää kutsumuksemme merkityksen. Niinpä jos tunnemme itsemme yksinäisiksi, väärinymmärretyiksi, syrjään sysätyiksi, silloin on hyvä ymmärtää ja käytännössäkin kokea: Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28. Voin olla varma, että Jumala on läsnä minun elämässäni, taivaan enkelit kulkevat kanssani, edesmenneet pyhät kantavat minusta huolta (kuinka kukin sen ymmärtää) ja en ole missään suhteessa yksin jätettynä täällä, en hylättynä enkä unohdettuna. Mikään vääryys ei minua hallitse vaan oikeus toteutuu – Herra siitä huolehtii.

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Hepr.12:1-2.