Kuukausi: toukokuu 2017

Posted on

Aikuiseen uskoon

omenapuuKun puhun aikuisuudesta uskossa, en tarkoita, että meidän tulisi hylätä lapsenomainen uteliaisuus, ennakkoluulottomuus, puhdas into ja muu, mikä kuuluu lapsen ominaisuuksiin. Lapset myös oppivat hämmästyttävää vauhtia. Meidänkin 2-vuotias lapsenlapsemme toisti kotona päiväkodissa kuulemaansa lausetta: ”Silloin kun minä olin nuori…” Mutta aikuiseksi kasvaminen on kyllä suotavaa, myös uskon suhteen.

Paljon puhutaan opetuslapseuttamisesta. Opetuslapsen kasvu on sitä, kun Raamatun sanasta tulee meille ohjenuora ja me alamme toteuttaa sanaa käytännössä. Mutta jos olemme riittävästi kasvaneet opetuslapsina, tiedätkö, mikä on seuraava vaihe?

Se on kutsumustietoisuus. Halusin tänään sanoa sinulle, että olet tulossa uuteen vaiheeseen elämässäsi, kun sinun kutsumustietoisuutesi alkaa herätä. Sinä alat kuulostella Jumalan Hengen hiljaista puhetta ja panna merkille niitä uusia virikkeitä, joita sydämessäsi tunnet. Sinua kutsutaan uudelle tasolle, jossa sinä tiedostat elämäsi suunnitelman ja tavoitteen. Sinä olet alkanut kaivata jotakin ja se kaipuu vie sinua tekemään työtä. Sitä työtä kutsutaan hienosti ”Jumalan valtakunnan työksi”, mutta monta kertaa se on käsillä tehtävää työtä, jossa tavalla tai toisella palvellaan muita. Joidenkin kohdalla se merkitsee kutsua palvella sanassa, mutta useimpien kohdalla se merkitsee kutsua palvella käsillä ja olla vapaaehtoisesti mukana jossakin käytännön tehtävässä.

Sinun tulee olla rohkea ja mennä eteenpäin. Sinä olet kuullut Jumalan kutsun. Sinä olet kuullut oikein. Suuntaa siis määrätietoisesti oman kutsumuksesi toteuttamiseen. Sen takia voit joutua muuttamaan elämäntapaasi. Sinä saat mennä tasoitettua tietä, sinä saat seurata taivaallisia tienviittoja, sinä saat kädestä pitäen ohjausta. Sinun innoittajasi on läsnä sinun kasvussasi, kun sinä kurotat kohti oman elämäntyösi aloittamista. Inhimillisesti voit kokea yksinäisyyttä, mutta Jumalan enkelit ovat kanssasi ja hänen Pyhä Henkensä ohjaa sinua.

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Posted on

Yksityisyyden rajat

Nykypäivän seurakunnalla on moniakin ongelmia, mutta yksi niistä on hatara käsitys yksityisyydestä ja sen merkityksestä. Kuraisin saappain mennään mennen tullen tallaamaan lähimmäisen kokolattiamattoa. Tämä on erityisesti pastoreiden ja seurakunnan työntekijöiden ongelma. Kukaan ei tunnu opettavan, että jokaisella on oikeus yksityisyyteen eikä siihen voi pistää nokkaansa ilman syytä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että seurakuntalaisten makuuhuoneet ovat rauhoitetut kaikelta tirkistelyltä. Seurakunnan vaikutuspiiri ei ulotu joka paikkaan ja yksityisyys on juuri sellainen alue, jonne ei pidä seurakunnan nimissäkään mennä. Huomaat tämän säännön pätevän Raamatussa – siellä ei ole yhtään mainintaa yksityisyyden loukkaamisesta, ei yhtään tapausta ihmisten seksielämän riepottelusta. Ainoastaan muutaman kerran ihmisten yksityiselämään kuuluvat teot ylittävät rajan ja pullahtavat näkyviin. Silloin asiaan vaikuttaa jokin väärinkäytös tai synti. Suositukseni on: älä koskaan pistä oma-aloitteisesti nokkaasi kenenkään yksityiselämään! Daavidinkin elämässä oli tilanne, jolloin hänen kuului osoittaa hyvää moraalia (mikä tapahtuikin pienen haparoinnin jälkeen):

Silloin Daavid meni ja leikkasi salaa palasen Saulin viitan liepeestä. Mutta sen tehtyään hän sai piston sydämeensä ja sanoi miehilleen: ”Herra varjelkoon minua tekemästä tällaista kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu!” 1.Sam.24:5-7.

Saul oli tarpeillaan luolan perällä ja siinä tilanteessa hän oli erittäin haavoittuva ja suojaton. Daavidilla oli houkutus käyttää tilannetta hyväkseen ja toimia Saulin vahingoksi. Häntä jopa yllytettiin siihen.

Tämä episodi kuvaa niitä tilanteita, joissa olemme päässeet jonkun ihmisen – ystävän tai vihollisen – yksityisalueelle ja olemme saaneet todeta lähimmäisemme heikkouden ja suojattomuuden ja meillä on houkutus käyttää asemaamme toisen vahingoksi. Tällaisia tilanteita elämässä syntyy aika ajoin, joskus sattumalta, joskus sielunhoidollisen asetelman tähden. Kysymys kuuluu: onko meillä moraalista selkärankaa olla käyttämättä tilannetta lähimmäisemme vahingoksi? Olemmeko luotettavia Jumalan ihmisiä, joiden hallussa salaisuudet säilyvät? Kunnioitammeko toisen yksityisyyttä niin että emme vuoda asioita ulkopuolisille?

Mitä tarkoittaa ”Herran voideltu”? Eikö se tarkoitakin tänä päivänä Jumalan valtakunnan työssä ahkeroivaa ihmistä? Henkilöä, jolla on kutsu tehdä sellaista evankeliumin työtä, jolla on iankaikkista merkitystä? Kuinka siis voisimme vahingoittaa toisen elämäntyötä jollakin ajattelemattomuudella? Voisimmeko tuhota Jumalan ihmisen maineen tuosta vaan – huvin vuoksi?

Daavid sai piston sydämeensä, kun oli kajonnut Saulin viittaan. Eikö meidänkin tulisi vapista, jos olemme jotenkin vahingoittaneet Jumalan palvelijaa, mustamaalanneet jonkun mainetta kevytmielisesti – muuten vaan vahingonilon tähden?

Herra siunatkoon sinua, joka olet toiminut oikein ja säilyttänyt sielunhoidolliset salaisuudet, menetellyt reilusti, toiminut sovituksen viran haltijana ja antanut anteeksi, jopa unohtanut lähimmäisesi kompastelut. Herra antakoon sinulle armonsa ja vahvistakoon kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. Olkoon taivaallinen voitelu elämäsi yllä edelleen. Siunatkoon Herra sinua rakkaudellaan ja antakoon kuvansa tulla sinun kauttasi esiin:

Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. 1.Piet.4:8.