Kuukausi: kesäkuu 2017

Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Luuk.17:14.

Jeesuksen tekojen oli tarkoitus synnyttää uskoa – pelastavaa uskoa. Mutta uskokin on kasvavaa ja kehittyvää laatua ja syntyy vähitellen. Kun saamme kokea Jumalan armoa ja hyvyyttä, usko lähtee meissä kasvamaan. Spitaaliset miehet, joista Luukas kertoo, olivat kuulleet Jeesuksesta ja siitä, että hän paransi ihmisiä. Heissä oli syntynyt uskoa, että hekin voisivat parantua. He kääntyivät Jeesuksen puoleen ja pyysivät apua. On merkille pantavaa, että he eivät heti parantuneet, Jeesus vain kehotti heitä menemään pappien pakeille. Se kuului Mooseksen antamiin ohjeisiin. Papit totesivat, oliko spitaali parantunut vai ei.

Miesten usko ilmeni niin, että he lähtivät liikkeelle, vaikka eivät olleet parantuneet. He ottivat Jeesuksen sanat todesta – he tottelivat sanaa. Kun usko liikutti heitä, he paranivat: Mennessään he puhdistuivat.

Kuitenkin vain yksi kymmenestä ymmärsi palata kiittämään Jeesusta. Voitaneen sanoa, että kaikki kymmenen paranivat, mutta vain yksi pelastui. Uskon kehittyminen pelastavaksi uskoksi on herkkä ja helposti haavoittuva prosessi eikä se aina mene ihan putkeen. Usko voi jäädä puolitiehen, kehitys katketa kesken. Se muistuttaa silloin keskenmenoa tai tilannetta, jossa kasvi tuottaa kukkia, mutta ei tuota hedelmää. Ikävä kyllä, olen nähnyt monta kertaa tämän keskenmenon tapahtuvan.

Voimme siis rohkaista itseämme ja ymmärtää: usko syntyy kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan. On vain varottava, ettemme jätä uskon synnyttäjää huomiotta. Kun usko saa meidät kiintymään uskon antajaan – perustajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr.12:2) – Jeesukseen, silloin se tuottaa uskon varsinaista hedelmää – pelastusta ja siihen kuuluvia lahjoja. Uskon on tarkoitus luoda kiintymystä Kristukseen, synnyttää ikuinen rakkaussuhde Vapahtajaamme. Uskon on tarkoitus kasvaa niin lujaksi, että se kantaa meidät taivaaseen asti.

Tähän meillä on kaikilla mahdollisuus päästä, vaikka synnin spitaali olisi runnellut meitä. Älkäämme tyytykö menemään pelkästään pappien luo, vaan menkäämme itse Kristuksen luo, hänen jalkojensa juureen. Siellä meille avautuu uusi maailma ja saamme juoda elävien vetten lähteistä ja elää ikuisesti. Usko huipentuu, kun saamme syödä elämän puusta.

Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Ap.t.20:29.

Jeesus ei kaunistellut asioita, ei maalannut ruusuisia näkymiä omilleen, vaan varoitti ennalta nälänhädästä, maanjäristyksistä, sodista ja ahdingosta, joka oli tuleva maan päälle. Hän sanoi jopa, että seurakunta ei pelasta ketään vainoilta ja kärsimyksiltä – sudet tulisivat laumaa ahdistamaan. Usko olisi kyllä turvapaikka, mutta vain sisäiselle ihmiselle – ulkonainen olemuksemme kohtaisi edelleen kaikki maailman vaarat.

Jeesus varoitti, että sudet tulevat lammasten vaatteissa. Myös Paavali puhui uskoville suoraan ja tiesi, että raatelevat sudet nousevat seurakunnassa esiin uskovien omasta joukosta (Ap.t.20:30).

Oletko sinä joutunut kohtaamaan heitä? Oletko huomannut, että muutos tapahtuu vähitellen – lammas ei muutu heti sudeksi, vaan siitä tulee ensin koira? Kysymyksessä on kuitenkin sama asia: persoonallisuuden muutos väärään suuntaan.

Haluan rohkaista sinua, jos olet joutunut heidän hampaisiinsa. Jos olet säikähtänyt jotakuta kovasydämistä uskovaa, joka nauttii, kun saa aiheuttaa kärsimystä toiselle, ole huoleti – Jumala näkee. Hän suojelee sinua. Hän tuomitsee oikein. Hän ei anna sinulle mitään ylivoimaista koetusta, vaan sinä voit kestää tämänkin (1.Kor.10:13). Loppujen lopuksi sinä saat etua siitä, että joudut kohtaamaan vääryyttä. Sinä saat suuremman voitelun elämääsi, vahvemman uskon, kirkkaamman kruunun.

Pyhät ovat kaikkina aikoina joutuneet kohtaamaan julmuutta lähipiirissään. Abel sai surmansa veljen kädestä. Joosef joutui vankilaan syyttömänä, koska Potifarin vaimo keksi hänestä valheita. Daavid joutui Saulin vainoamaksi, vaikka ei ollut tehnyt mitään tätä vastaan. Jeesus joutui Juudaksen kavaltamaksi, vaikka oli varannut tälle apostolin aseman.

Ole siis rohkea. Katso eteenpäin turvallisella mielellä. Sinun syyttäjäsi joutuvat häpeään. Ihmiset, jotka keksivät sinusta valheita, eivät kestä tuomarin edessä tilinteon päivänä. He joutuvat keräämään maasta jokaisen heittämänsä kiven. Sinä saat hyvityksen kaikesta häpeästä, jota päällesi on kaadettu.

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak.1:12.