Kuukausi: kesäkuu 2017

Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. 5.Moos.8:5.

Jumalan kasvatussuunnitelma sinun kohdallasi – mihin se tähtää? Aikuistumiseen? Viisaaksi tulemiseen? Elämästä nauttimiseen? Vai pelkästään pelastumiseen?

Muistan, kun olin pieni lapsi – ehkä viisivuotias – ja rukoilin tähän tapaan (en muista, mitä sanoja käytin): ”Herra, minä haluan ymmärtää. Minä haluan nähdä asioiden pohjalle, haluan tietää syy- ja seuraussuhteet”. En muista, pyysinkö rakkautta toisiin ihmisiin, mutta olen tullut ymmärtämään sen, mikä lukee meidän jääkaapin ovessakin ”Elämän tärkeimmät asiat näkee vain sydämellä”.

Ehkä pieni lapsi ei vielä ymmärrä, että nälkä, joka haluaa maistaa hyvän ja pahan tiedon puusta, on vahingollinen. Se nälkä vain tulee ja porautuu luihin ja ytimiin. Se on osa syntiinlankeemusta.

Ihmisen osa on monella tapaa vaikea. Olemme kovin vajavaisia ja meidän on vaikea ymmärtää asioita tai nähdä pohjamutia myöten kaikkea, mitä Jumala näkee. Elämä on puolihämärässä etenemistä, tietämättömyyttä täynnä. Emme esimerkiksi tiedä lähimmäisemme ajatuksia ja motiiveja. Jos emme ymmärrä edes perheenjäsentemme tekoja, miten sitten Jumalan tekoja? Silti meillä on valtava tarve tietää ja uskotella itsellemme, että tiedämme, pakkomielle uskaliaasti luulla kaikenlaista. Kerran kommentoin erään ihmisen sanomisia hiljaa mielessäni, varoen ettei kukaan kuule mitä mutisen: ”Kootut luulot, osa IV”…

Pahinta on, kun kruunaamme väärät luulomme tuomioilla ja lausumme yhteenvedon vääristä käsityksistämme ja annamme giljotiinin terän pudota. Joskus vain siksi, että meillä on niin kova tarve olla oikeassa.

Jumalan kasvatus vie meitä pois tuomitsemisesta. Se johtaa meidät oman vajavaisuutemme tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Se tekee ihmisen nöyräksi. Jumalan kasvatusohjelma saa meidät kaipaamaan opetusta, joka todella tuo peliin kypsyyttä ja syvää ymmärrystä. Se on tietoa, joka kulkee käsi kädessä luottamuksen ja sisäisen rauhan kanssa. Kiivas oikeassa oleminen vaihtuu enemmän ja enemmän sävyisyydeksi.

Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Jaak.3:13.

Jos Jumalan kasvatusohjelma saa meitä viedä eteenpäin, alamme jossain vaiheessa ymmärtää, että päämäärämme on tulla Kristuksen kaltaisiksi. Siihen kuuluu jo monenlaista. Ehkä vaikeimpana siihen kuuluu risti ja taipuminen ristin osallisuuteen. Joudumme tekemisiin uskon paradoksien kanssa. Heikkous on vahvuutta, tappio on voitto, kaikki yhdessä vie hyvään lopputulokseen. Näihin ei kouluviisaus yllä. On käytävä Jumalan koulua, että ymmärtäisimme. Ja vaikka emme ymmärtäisikään, taivumme silti.

On edistyminen hidasta tai nopeaa, hienoa kaiken kaikkiaan saada olla oppilaana Jumalan koulussa!

Farisealaisuus istuu meissä syvässä. Haluaisimme parantaa maailmaa julistamalla omia mielipiteitämme. Haluaisimme korjata ihmisten virheitä ja puutteellisuuksia kertomalla, kuinka Jumala on varannut niitä varten ihan tarkat määräykset ja lait. Farisealaisuuden yksi tuntomerkki on ylhäältä päin puhuminen. Toinen tuntomerkki on se paikka, missä fariseus istuu – jonkin kirkkokunnan tuoli se aina on. Kolmas tuntomerkki on kylmyys.

Farisealaisuus on niin salakavalaa, että emme huomaa sitä. Se on kasvanut meihin kiinni. Lapsesta asti olemme olleet aivopesun kohteena. Raamattukin on meille ”fariseuksen käsikirja”.

Tunnustan olevani tämän aivopesun uhri. En osaa välittää eläviä sanoja tälle kansalle Kristuksen sydämeltä, kun se jokin peite on koko ajan silmilläni – se opitun opin liturgia, joka tekee sokeaksi. En osaa rakastaa, koska fariseus minussa pysyttelee loitolla ihmisistä ja jakelee vain hyviä neuvoja.

Tarvitsen Pyhän Hengen silmävoidetta, että näkisin. Pyhä Henki ei ole fariseus, joka katselee ihmisiä nenänvartta pitkin ja luennoi heille, kuinka tulee elää. Pyhä Henki on tullut nostamaan meitä ylös maasta. Hän on tullut tukemaan horjuvaa. Hän on tullut lohduttamaan murheellisia, innostamaan masentuneita. Hän on tullut jakamaan tietämättömille oikeaa tietoa. Hän on tullut johdattamaan paikalleen juuttuneita ja näyttämään suuntaa niille, jotka ovat taipuvaisia eksymään pois polulta.

Pyhä Henki ei katso henkilöön eikä kysy seurakunnan jäsenkirjaa. Pyhä Henki ei aloita jokaista lausetta sättimällä tehdyistä virheistä. Hänellä on armon henki, sillä hän edustaa Kristusta, joka on laupias ja uskollinen ja joka on halukas armahtamaan syntisiä. Pyhä Henki tuo meille Jumalan rakkauden lämmön. Pyhä Henki sytyttää sydämemme, valaisee mielemme, lämmittää kohmettuneen sielumme.

Hän on hyvä. Aina kun kaipaan jotakin, voin sanoa: ”Tule Pyhä Henki! Ota Kristuksen omasta ja anna minulle!”